Eroottiset vaatteet seuraa kuopiosta homoseksuaaliseen

Voisi lopulta olla hyvä että Sharia tulisi Eurooppaan oikein ryminällä. Saataisiin ravisteltua näitä vanhoja valtarakenteita oikein kunnolla. Hyvää tästä seuraa, kannatan. Kovin innostuneilta eivät näytä Kreikka, Italia ja Maltakaan.

Ihminen on yksilö kaikessa. Se juo, syö, ajattelee eri tavoin. Uskonto ja sen tulkinta ja sen harjoittaminen on samoin yksilöllistä.

Jos nyt miettii muslimin uskontoa ja sen sanomaa. On vain yksi Jumala, Allah ja Muhammed on hänen sasansaattaja. On vain, lauseena antaa kuvan, että ei hyväksytä muita ja sana sanansaattaja antaa kuvan jostain inhimillisestä julistajasta joka voi puhua kuin ihminen. Koraanista en tiedä mutta eikö me puhuta kaikissa uskonnoissa loppujen lopuksi samasta Jumalasta?

Ero on vain siinä,että islaminuskoiset eivät suvaitse muita uskontoja. Vääräuskoiset pitää joko käännyttää tai katkaista heidän kaulansa.

Sitähän on nähty Suomessakin. Nämä monikulttuuria ja vähemmistöjä puolustavat voisivat miettiä sitä,että mikä on suomalaisten asema,kun islaminuskoisista tulee valtaväestöä.. Koraanissa ja haditheissa ym on sanottu kaikki tarpeellinen, joten ei tarvitse tutkia uutta. Darwinismi on pahimman luokan harhaoppia, koska se esittää koraanista poikkeavan käsityksen.

Onhan joitakin kristittyjäkin jotka eivät pidä oikeana evoluutioteoriaa. Eli uskonnot ovat kautta aikain kilpailleet toistensa kanssa kannattajista, suosiosta ja varsinkin vallasta hallita kansanjoukkoja. Sharian hyvyys tai huonous on vain pintaa joka peittää alleen muun mädän. Islamilaisissa maissa uskonto taivutetaan tukemaan politiikkaa. Täällä meillä ketään ei oikeasti kiinnosta kirkon näkemys poliittisista päätöksistä tai niiden seurauksista. Kaikki suuret uskonnot palvelevat pääoman etua.

Kriittiset äänet vaiennetaan ja työnnetään marginaaliin. Sama tilanne oli myös muinaisessa Itä-Euroopasaa kun tunnustukselliset ateistit olivat vallassa, kyse oli pääomasta ja sen hallinnasta ja valtioiden hallintojärjestelmästä ja puoluejärjestelmää käytettiin pääoman liikkeiden ohjaamiseen. Uskontoa saa haukkua länsimaissa mielin määrin, politiikkaa samoin, mutta pääoman liikkeisiin ja sen seurauksiin pitää hyristä tyytyväisyyttä. Islamilaisissa maissa politiikka ja uskonto peittävät turmeltunutta järjestelmää ja pitävät useimpia tietämättöminä kulissien takana käytävästä pelistä.

Kuinkahan monta kirkkoon kuuluvaa kristittyä ateistia tunnet? Tunnen itseni lisäksi aika monta sellaista. Uskontoon liittyvä kurinpito ja häpeän tunne ovat todella suuria voimia. Ehkä juuri tämä häpeä on se voima, joka islamissa on paljon vahvempaa kuin alati heikkenevässä kristinuskossa. Vaikka vahvoja kristittyjä maita on edelleenkin, eivät nekään ole enää samanlaisia kuin vielä 50 vuotta sitten.

Syntymä on ihmiselle puhdas kokemus, jota ympäröivä aikuisten luoma maailma alkaa heti muokata sinne tänne.

Ei ihme, ettei mukuloitten nuppi meinaa pysyä mukana. Ensimmäinen rikos ihmisyyttä vastaan tehdään siis silloin, kun lapsi kastetaan kirkkoon tai hän perii uskonnon muuten vain vanhemmiltaan. Se on oikeasti totaalisen väärin ihan kaikissa ismeissä. Jos isäsi on kommunisti tai äärioikeistolainen, olet itsekin sitä aivan automaatiolla. Näin silti, vaikka et allekirjoittaisi yhtään mitään, joka liittyy vanhempiesi elämänkatsomukseen.

Saatikka vielä pidemmälle meneviin yhteiskunnallisiin, poliittisiin tai uskonnollisiin perintöihin. Tyhmyys on se, joka tarttuu kaikkein herkimmin, ja saa vielä jatkojalostusta jokaisen tollon oman elämänpolun varrella. Kohtuullisen pitkä elämäntaipaleeni on osoittanut sen, että kuinka vaikeaa oman pään käyttäminen joillekin voi olla. Enkä todellakaan tarkoita islamisteja tällä. Oli miten oli, löytyy Suomesta kaiken maailman kaikkitietävät tuomitsijat aivan ensimmäisenä.

Ja nyt on meilläkin sitten ikioma, oikeasti virallinen terroristi, joka on saanut ehkä ääri-islamistille pahimman tuomion, eli elinkautisen sellaisen. Eikö muuten ole niin, että se sharia-laki kieltää itsemurhan ilman taistelua? Henkihän saa mennä taistelussa, jossa tämä suuri taistelija Bouanane kuvitteli olevansa keskellä Turun rauhallista toria.

Hän ei voi aiheuttaa suvulleen häpeää poistamalla itse itsensä kuvioista ilman ns. Ei missään, eikä ketään vastaan. Paitsi tyhmyyttä vastaan, jonka taistelun hän on hävinnyt jo ajat sitten, koska typeryyttä ei mikään ase kädessä nujerreta.

Ei, koska silloin olet itsekin idiootti, kuten Bouanane tai esimerkiksi Breivik ovat. Ja maailman historiasta löytyy muitakin samanlaisia enemmän kuin keitään muita. Toiset idiootit ovat vain toisia tunnetumpia. Einsteinilla oli oikeasti varaa sanoa: Enbuske, Suomeen ei ole saapunut keskimääräisiä muslimeja vaan googlen käyttäjiä sanoi mr.

Sieltä on selvinnyt mitkä maat antaa parhaat edut ulkomaalaisille laiskureille. Nuoria salskeita lökäfarkkulaisia, ihania kännykkäpoikia. Uskontoa Totuuden mukaisesti lapsen ikään suhteuttaen opettaen alimmasta suojaikärajasta koituu pelkkää vahinkoa.

Kostautuu aikuisena melko yleisesti uskonnottomuutena kuin uskottomuutenakin. Varmaan yritin sanoa, ettei uskontoa opetettaessa pidä olla alinta suojarajaa, lapselle, lapsen ymmärrykseen soveltaen, kaiken muun touhun ohessa.

Lapset ovat hyviä oppimaan kuulemaansa, rumat sanatkaan joita he eivät ymmärrä mitä ne tarkoittava, eivät kuulu lasten suuhun. Vaimon ystävällä suomalainen nainen oli islamilainen aviomies. Kävimme heillä kylässä, ihan mukavasti mies grillasi sianlihaa pihagrillissä ja söi hyvällä ruokahalulla, vaikka se liha olikin paikoin vähän palanutta.

Shariasta ei mitään havaintoa. Ehkä se koskee vain niitä toisia? Vähän niin kuin Suomen lehdistö: Sharia tulee mukaan viimeistään siinä vaiheessa kun imaami moskeijassa niin sanoo. Malliesimerkkinä Tanskassa kuvattu dokumentti. Siksi kai Tanska sulkee moskeijoita ja lähettää imaameja kotimaihinsa. Oikein hyvin näkyy taas tämä halu kollektiiviseen demonisointiin. Mitähän hyötyä siitä on? Eniten hämmästyttää, kuinka hyvin kommentoijat ovat perillä islamin uskosta ja moni on ilmeisesti lukenut Koraaninkin kannesta kanteen.

Koraani tunnetaan paremmin kuin raamattu? Jos otetaan esiin fundamentalistikristittyjen näkemykset hyvissä voimissa mm. Onkohan lainkaan tuttua, mitä nämä meidän tosiuskovat opettavat, minulle ovat.

Ero tulee yhteiskuntien erilaisuudesta, ei uskonnosta. Maailman vaarallisimmat ja väkivaltaisimmat yhteiskunnat löytynevät tällä hetkellä Keski- ja Etelä-Amerikasta, alueilta joissa katolinen kirkko on vahva. Ihminen haluaa kaikkialla ja joka paikassa samoja asioita; perheen, työn, rakkautta, turvallisuutta, kohtuullisen toimeentulon, arvostusta, terveyttäkin.

Yllytettyinä ihminen on kuitenkin valmis melkein mihin vaan. Pelon lietsojia riittää ja ihminen on hyvin altis pelolle, hysteriaan saakka. Osaatko kuvailla tämän kauhusanakristittyjen uskontoon liittyviä piirteitä. Ettei menisi lapsi pesuveden mukana. Tähän voisi laittaa pitkän listan, mutta totean vain yhden. Jos et usko juuri niin kuin me sanomme ja usko raamattuun kirjaimellisesti, niin Jumala rankaisee sinua ikuisella helvetin tulella. Jumala on siis sadisti jonka rinnalla keskitysleirit ovat lasten leikkiä.

No todettakoon, että minun käsitykseni Jumalasta ei ole tällainen. Johan kävi moka Enbuskella. Väittääkö Enbuske ihan tosissaan, että esim. Li Andersson, Paleface, Stalin jne. Julkisessa keskustelussa muslimeja ei niputeta yhdeksi ryhmäksi eikä yleensä edes puhuta muslimeista — eihän Suomessa edes voi puhua, koska siitä voi saada rikostuomion — vaan kyse on islamin uskonnosta.

Islamin uskonto on yksi ja sama kaikille, kuten on kristinuskokin, vaikka sitä tulkittaisiin eri tavalla. Vaikka islamin tulkinnat eroavat, on islamin ydin niin selvä, että sitä on vastustettava. Ei ole mitään moniarvoista ja monenlaista islamia. Ei ole jokaisen ihmisen omaa islamia.

On olemassa vain yksi Koraani. Enbuske puhuu itsensä myös pussiin. Sharia ei ole mikään erillinen osa islamia, vaan se perustuu Koraaniin. Sharia kertoo meille sen, millainen Koraani on ja mitä islam on, vaikka monet muslimit eivät sitä noudattaisikaan tai tulkintoja olisi monenlaisia.

Hän uskoo tieteeseen ja filosofiaan. Tosin nämä ovat ihmisen keksintöjä, joten Enbuske on samalla myös humanisti. Enbukse uskoo siis ihmiseen ja tieteeseen. Voiko enää hölmömpää olla. Jos ihminen olisi hyvä ja viisas, ei meidän tarvitsisi väitellä täällä asioita eikä maailmassa olisi köyhiä ihmisiä. Jos Enbuske olisi rehellinen, niin todennäköisesti hänkin toteaisi, että ne viisaimmat ja parhaimmat neuvot hyvään elämään löytyvät Raamatusta.

Kaikki negatiivinen kristinuskosta on yleensä tietämättömyyttä eli poimitaan Vanhasta Testamentista kohtia, jotka eivät ole olleet voimassa enää vuoteen. Ei siitä niin kovin kauan ole kun Euroopassa riehuivat kristityt polttamassa harhaoppisia ja miekallahan vaikkapa Suomikin alunperin kristityksi maaksi käännytettiin. Jos kristinuskoja on vain yksi niin ristiretket, inkvisitio ja kaiken uuden vastustaminen kuuluvat siihen.

En sano tätä islamia puolustaakseni vaan sen takia että se on tavallaan jopa huvittavaa miten paljon yhteistä kotimaisilla tosi uskovilla ja pahimmilla islamisteilla on. Molemmat uskovat että oma uskonto on ainoa oikea ja ainoa totuus löytyy vanhasta kirjasta. Yleensä molemmat ovat vielä valinneet sen totuutensa lähinnä sattumalta sillä perusteella että ovat sattuneet syntymään islamilaiseen tai kristittyyn perheeseen. Ministeriaikoinaan Räsänenkin kertoi ja korosti jossakin haastattelussaan, että hänenkin ministeriys loppuu kotiovelle ja alkaa Niilo-puolison päällikkyys.

Äskettäin keskustelin kuusamolaisen metsurin kanssa, joka kertoi etelään muuttonsa syyksi, työn haun lisäksi pakenemisen ahdasmieliseltä lestaseudulta. Punavihreissä piireissä pitää olla tarkkana rasismin kanssa, jos tulee edes pieni viite rasismin suuntaan niin niistä piireistä lentää pihalle samantien, ilman että on mitään mahdollisuutta selitellä lausuntojaan.

Jos siis punavihreä haluaa pysyä piireissään niin lestadiolaisia on turvallista arvostella kun ovat käytännössä kaikki valkoisia ja kantasuomalaisia. Jos taas erehtyy arvostelemaan Islamia niin rasismikortti saattaa vilahtaa ja sitten ei enää olekaan tervetullut niihin punavihreisiin piireihin vaan käy niin kuin Jehovantodistajista eronneille.

Entiset kaverit siirtyvät vaikka tien toiselle puolelle ettei tarvitse kohdata ja ettei joku kolmas osapuoli vaan kuvittele että ovat samaa porukkaa. Erona on kuitenkin se, että uskallat tuomita kristinuskon noista asioista, mutta islamia et. Syy siihen on se, että joudut vihervasemmiston ja islamistien vainon kohteeksi jos islamia arvostelet. Kertookin vihervasemmistosta paljon, että ovat islamistien kanssa täysin samaa mieltä siitä, että islamin arvosteleminen on väärin.

Eroavat toisistaan ainoastaan siinä mitä rangaistusta siitä ajavat. Suomessa on Suomen laki. Se ylittää ja ohittaa kaiken maailman uskonnot. Poliisi ja tuomarit ovat ylipappeina. Tältä voi näyttää, todellisuus on aivan toisenlainen. Suomen laki ei kumoa yhtään syntiä minkä Jumalan laki synniksi määrittelee. Siksi on varoituksen sana paikallaan niille, jotka Suomen lakiin kaikilta osin sokeasti uskovat ja sitä noudattavat.

Uskokoon kukin mihin tahtoo. Tiede on totta, uskonnot ovat kansantaruja eri puolilta maailmaa ja aikoja. Ei niille voi perustaa mitään yhteiskunnallisia järjestelmiä, mutta niitä voi kernaasti vaalia perhepiirissä iltaisin ja viikonloppuisin. Ainakin Raamattu näin meille vakuuttaa ja antaa lupauksen. Ei olisi mitään eikä ketään ellei tämäkään olisi totta.

Siis mikä tässä voi olla niiiin vaikeeta?!? Olemme osanneet suhtautua täällä sivistysvaltiossa kriittisesti uskontoihin, jehoviin, lestadiolaisiin ym. Esimerkkinä nyt vaikka ne naisten asut. EVSlivehän, kiitettävää kyllä, haastatteli tätä yhtä naista huivin käytöstä, mutta hieman krittisenä seurasin siinäkin haastattelijan reaktioita, jotka oli tyyliin: Voiko sitä oikeasti olla vaikea päätellä, toimittajan, jonka pitäisi olla kriittisen ajattelun edellä kävijä.

Puhutaan vaikkapa siitä, että niin kauan kuin on vallalla ajattelutapa, että nainen on ensisijaisesti se joka laittaa uran jäihin kun lapsi tulee, onko nainen TODELLA VAPAA valitsemaan, jos häneen kohdistuu tiettyjä kulttuurisia odotuksia.

Mutta samaan aikaan on mahdotonta ajatella että tyttö joka SYNTYY kulttuuriin, jossa pienestä pitäen häneltä odotetaan kasvojen tai pään peittävän vaatteen käyttöä, toisin valitessa vaarana joutua kaikkien läheistesi ainakin osittain hylkäämäksi, ei ehkä myöskään ole vapaassa asemassa valintansa suhteen.

Jos kyseessa olisi joku uskonnollisen symbolin käyttö kaulakorussa tms. Kuvaa hyvin ihmisen luontoa…suhtautumisessa synteihin jotka antavat nautintoa, joihin on himoa…ihan miten vaan, syntiä kuitenkin. Sanoihan Martti Lutherkin aikanaan, että: Mies joka ei viiniä laulua ja naisia rakasta on tomppeli: Juuri näin, yksinomaan lahja avioliiton solmineille… Ei avopareille, ei seurusteluun, ei samaa sukupuoltaolevien yhdessäoloon, ei haureuden harjoittamiseen avioliitossa.

Suosittelen sinulle luetunymmärtämiskurssia, ettet aina toistaisi omia samoja har haanjohtamisfraasejasi. Entä yhä useammat-eri syistä yksinäiset aikuisikäiset, miehet ja naiset, sinkut? Sukupuoliselta suuntaukseltaan erilaiset, ym.

Tulisiko heidän pysyä kaapeissaan ja yksiöissään, seuraa ja läheisyyttäkin hakematta, etteivät tekisi syntiä ja menettäisi jotain kaikille uskoteltua taivaspaikkaa?

Lutherkin kannusti viini-, laulu-ja nais-iloihin miehiä, mutta ei takentanut, eikä rajannut, että tarkoittiko vain aviomiehiä-ja puolisoita? Luonnolliset halut ja tarpeet on kaikilla.

Niiden torjuminen ja kieltäminen on yhtä luonnonvastaista, kuin joen virtaussuunnan kääntämisen yrittäminen…. Ja oman ymmärryksesi ja suositustesi mukaan niitä kaikkia saa vapaasti ja sokeasti toteuttaa.

Maallinen virkavalta valvoo maallista järjestystä, Jumala oman tahtonsa noudattamista, koskien myös ajallista elämäämme. Kaikesta päätellen, ihminen ei eroita syntiä ja synnillisyyttä kaikkeen muuhun elämäänsä liittyvästä ennen uskoon tuloaan. Kirkolla riittää työsarkaa taistellessaan Jumalatonta yhteiskuntajärjestystä vastaan. Lepsuilulla on saatu paljon aikaan — pelkkää vahinkoa. Onneksi on tinteri, joka antaa kaikkien heiluvaisten heilua sopivassa seurassa. Kuka sitä nyt noista asioista lupaa kehtaa kysyä, jos ei ole kyse alaikäisistä ja muutenkin toimii laillisesti himojensa herrana.

Meidän median äänitorvi Enbuske puhaltaa taas! Puheenaiheena tänään miten hän vastustaa Sharia laki ja miten ei pitäisi niputtaa tiettyjä ihmisiä yhteen ryhmään. Oho olipas alkuperäinen mielipide ja tuorea näkemys tähän yksipuoliseen argumenttiin. Olisihan se mielenkiintoista nähdä se päivä kuin Enbuske kirjoittaa sellaisen kolumni tekstin joka avartaa näkemystä ja saa ihmisten mielet raksuttamaan mutta uskon että se päivä on kaukana.

Toisin sanonen nuorille tarkoitettu Populisti. Samoin kuin Soini mutta vastakohtainen kohderyhmä. Jotta ei kukaan ymmärrä minua väärin haluan vaan selventää etten kannusta Sharia lakia.

En myöskään kannusta ihmisiä jotka haluavat halvalla saada yksinkertaisten ihmisten huomiota korotakseen omaa statusta. Mitä enemmän Tuomas Enbuske kirjoituksissaan myötäilee Jussi Halla-ahoa, sitä järkevämmältä hän kuulostaa.

Enbuske on esimerkki humaanista länsimaisesta pehmoihmisestä joka uskoo että tuhansien vuosien aikana muovatut käyttäytymismallit ovat vääriä.

Hän painaa lokaan ja kääntää ympäriämpäri,sukupuolet,uskonnon,seksuaalisuuden,työn ,luonnon oikeastaan kaiken mahdollisen miten suomen hyvinvointi on rakennettu. Hän ei myöskään kykene ymmärtämään että muslimimaailma valloittaa parhaillaan eurooppaa ja valehtelu on keino jolla se onnistuu. Siinä vaiheessa kun eurooppa havahtuu ja alkaa taistelu se onkin isompi rytinä uskoisin. Yksi tärkein asia pitää muistaa.

Maassa voi olla vain YKSI laki kaikille. Aivan samalla tavalla tulee olla samat käyttäytymissäännöt myös työpaikoilla. Miksi nämä Buddhaan uskovat voivat sopeutua Suomeen ilman omien mieltymystensä esille tuontia?

Äärimuslimit eivät ole sopeutuvaisia jos haluavat omat sääntönsä vieraaseen maahan. Olen töireissuillani elänyt ja ollut muslimienemmistöisissä maissa. Yksi asia kuitenkin mikä teki vaikutuksen. Kun kaverit hoippuu tajunnan rajamailla töissä kuumuudessa heräsi kysymys miksi? Siksi kun pitää jokaista muistuttaa miltä tuntuu vähäosaisemmista joilla ei ole jokapäiväistä vettä ja ravintoa. Itse asia ok ja samaa mieltä, mutta miksi näissä pitää aina kulttuurirelativismin hengessä heittää feministeille luu sivulauseessa tyyliin: Vai viitsitkö Tuomas sitten nimetä yhden.

Tuollaiset kosiskelevat latteudet voi jättää kirjoittamatta, jos ei ole mitään todisteita väitteen tueksi. Naiset ovat tosiasiassa etuoikeutettuja Suomessa melkeen kaikkiin muihin maihin verrattuna.

Perheväkivaltakin jakautuu tasan sukupuolten välillä. Embuske on kuin Kari Grandi; kaikkien heterojen, homojen, ristittyjen, muslimejen, hindujen ja miesten pelastaja! Eläköön Empun tasapuolisuus ja -päisyys. Gaddafin isännöimässä Libyassa sattui muutama juttu niiden olemattomien homojen kanssa. Kerran katselin, kun nuori miespari käveli vierekkäin puiston hiekkakäytävillä; toinen piti hellästi kiinni toisen pikkurillistä.

Mietin, että näin siinä käy, kun esiaviolliset heterosuhteet, jopa viaton seurustelu kielletään. Toinen kerta oli se, kun kävelin illalla kotiin, matkaeväänä avattu limsatölkki kädessäni.

Auto pysähtyi viereeni, siitä keski-ikäinen mies viittoili minulle ja puhui jotakin. Pudistin päätäni ja jatkoin matkaani. Seuraavaksi kaveri pysäytti auton puolittain eteeni ja rupesi vetämään paidanhihasta minua luokseen.

Purskautin limsatölkin sisällön kaverin päälle ja poistuin kiireesti, jouduin jopa kiertämään auton. Joku kommentoija kirjoitti sukurutsasta. Toimistossamme Libyan Tripolissa oli paikallinen nuori muslimimies, joka oli tullut naimaikään. Hän kertoi, miten hienoa oli, että hän sai valita vaimon kahdesta naisesta.

Toinen oli hänen tätinsä, toinen hänen serkkunsa. Kysyimme, kummanko hän otti: Maallistuneet, eli ne jotka kannattavat esimerkiksi tasa-arvoista avioliittolakia, naisten oikeuksia ja sitä että muslimi saa luopua uskostaan ilman kuolemantuomiota lasketaan kymmenissä miljoonissa.

Muslimit, jotka vastustavat ylläolevia mutta eivät hyväksy terrorismia lasketaan sadoissa miljoonissa. Muslimit jotka ovat terroristeja lasketaan joidenkin laskelmien mukaan kymmenissä ja joidenkin mukaan sadoissa miljoonissa. Nuo luvut ovat pöyristyttäviä. Uskominen ei ole sama asia kuin uskonto.

Muutoin kelvollista kirjoitelmaa on aivan turha lähteä tuollaisilla latteuksilla sotkemaan. Yhtäkään tällaista mystistä valtarakennetta ei ole Suomessa kyetty lukemattomista pyynnöistä huolimatta tuottamaan. Muslimeilta itseltään kysyttäessä ylivoimainen enemmistö identifioituu ennen mitään muuta nimenomaan muslimiksi. Jos ihminen erityisesti mainostaa olevansa muslimi ja vaatii siten eksoottista kohtelua, on tätä nimenomaan ryhmänsä edustajana kohteleminen täysin validia, siinä missä yksilönä kohteleminen on tuota rasismia.

Tätä voidaan pitää täytenä vitsina — sellaista mitä ei ole olemassakaan ei voi kannattaakkaan, vaikka kannattaisikin kannatuksella ei ole mitään merkitystä. Avioliittosäädös ei tunne mitään tasa-arvoista ihmisten yhteen liittymää, ellei sillä sitten tarkoiteta perinteistä avioliittoa. Tämä on asia, joka ei kiistelyillä muuksi muutu. Juurihan sen todettiin olevan olemassa, ja lakiinkin se on kirjattu.

Avioliittosäädös nimenomaan tunnustaa tuon kaikesta ämpyilijöiden änkyröinnistä huolimatta. Se nimenomaan on maallistunut, kirkollisneuvosto kun aikoinaan jätti paljon älyttömyyksiä siitä tarkoituksella ulos.

Se, ettei niitä osia löydy sinun versiostasi ei tee sinun versiostasi oikeaa raamattua. Koko kokoelma on se varsinainen raamattu, sinun hyllyssäsi komeileva opus on puolestaan se uuteen uskoon kirjoitettu äpäräversio. Tuollaiseksi jumala on avioliiton määrännyt. Voit lähettää terveisesi hänelle jos et allekirjoita tuota.

Kyllä kutsun, tekaistua ihmisten yhteenliittämistä voi sanoa vitsiksi. Sensuuri ei sallinut kertoa millä nimellä Jumala kutsuu Hänen tahtonsa vastaista elämää, tämän joudut itse selvittämään. Muut avioliittoehdotuksesi liittyvät Vanhaan-Testamenttiin jos mihinkään, eivät ole tätä päivää. En niitä allekirjoita, välitän vain terveiset Jumalalta Hänen säätämänsä avioliiton ainutlaatuisuudesta. Joko noudatat raamattuasi tai et.

Nuo avioliittosäännöt ovat selvästi raamattuusi kirjattu, joten on todella epäkristillistä sinulta vaatia muita noudattamaan niitä sinun mielivaltaisesti raamatusta poimimiasi sääntöjä ja väittää sinun henkilökohtaista mielipidettäsi jumalan tahdoksi. Moinen on muuten jumalanpilkkaa ja joudut siitä Pietarin portilla tuomittavaksi, tiedoksi vain. Edelleen, listaatko vielä sen kohdan raamatusta jossa kahden miehen tai kahden naisen välinen avioliitto kielletään, kun väität sen sieltä löytyvän?

Kiirastuli nimittäin kutsuu niitä jotka valehtelevat jumalan sanasta. Et maininnut aiemmin mitään kymmenestä käskystä, tottakai ne ovat edelleen voimassa jotka on annettu ohjeeksi ja suojelemaan elämäämme. Tämä kun tunnetusti ei ole luvallista eikä mahdollistakaan samaa sukupuoltaolevien kesken. Kuudes käskykin kieltää huorin tekemisen saatesanoilla. Lätökohdiltaan samaa sukupuoltaolevien avioelämässä nämä kaikki kohdat rikotaan suruttomasti… Jumala ei siunaa porno seksiä.

Itse sanoit että nuo listaamani avioliittosäännökset eivät päde koska ovat vanhasta testamentista. Joko hyväksyt raamatun ohjeet tai sitten hylkäät ne ja käännät jumalalle selkäsi.

Mitäpä veikkaat Pietarin sinulle sanovan kun alat räpiköimään sillä että noudatit niitä raamatun ohjeita mitä kulloinkin sattui huvittamaan? Meneekö sinusta selitys läpi?

Joudut nimittäin erittelemään kaikki VT: Nyt kysyn sinulta kolmannen kerran: En tunne ymmärrystäsi luetun tai kuullun suhteen.

Oma ymmärrykseni kieltää kyseiset avioliitot joka kohdissa Raamattua joissa homouteen tai homoseksuaalisuuteen liitetään synnillisyys. Raamattu käsittelee homoseksuaalisuutta, mutta siinä ei mainita erikseen samaa sukupuoltaolevien avioliittoa.

Aina Raamatun mainitessa avioliitto, on kyseessä miehen ja naisen välinen suhde. Ensimmäinen viittaus avioliittoon on 1. Avioliittoa käsittelevissä Raamatun kohdissa, kuten 1. Raamatullisesta näkökulmasta avioliitto on on elinikäinen liitto ja sen ensisijainen tarkoitus on perheen perustaminen ja hyvän pohjan luominen sille. Homoseksuaalisen avioliiton hyväksyminen merkitsee homoseksuaalisen elämäntavan hyväksymistä, jonka Raamattu selvästi tuomitsee synnillisenä.

Kristittyjen on oltava lujasti samaa sukupuoltaolevien liittoja vastaan. Tämän lisäksi monet Raamatun ulkopuoliset seikat vastustavat samaa sukupuoltaolevien avioliittoa. Ei tarvitse olla kristitty ymmärtääkseen avioliiton olevan miehen ja naisen välillä. Homoseksuaalinen avioliitto on avioliiton vääristymä ja loukkaus avioliiton luojaa Jumalaa vastaan. Kristittyinä emme voi hyväksyä tai sivuuttaa syntiä. Sen sijaan kerromme Jumalan rakkauden ja anteeksiannon olevan tarjolla kaikille, myös homoseksuaaleille, Jeesuksen Kristuksen kautta.

Meidän on julistettava totuutta rakkaudella Ef. Kun kristittyinä puolustamme totuutta ja joudumme sen seurauksena henkilökohtaisten hyökkäysten, ivan ja vainon kohteeksi, meidän tulee muistaa Jeesuksen sanat: Jos te kuuluisitte tähän maailmaan, se rakastaisi teitä, omiaan.

Monien homoseksuaalisten oikeuksia ajavien kiihkomielisyys ja viha sitä vastustavia kohtaan on itseasiassa merkki siitä, että he tietävät mielipiteensä olevan väärä. Huonosti puolustettavissa olevan mielipiteen tukeminen mahtipontisella ryminällä on yksi vanhimmista propagandakeinoista. Homoseksuaalisten oikeuksia puolustavien toimintaohjelma on kuvattu kenties kaikkein parhaiten Room. En ymmärrä miksi pidät siitä vielä kiinni kun käsityksesi on sinulle jo oikaistu. Pyysin kertomaan missä kohtaa raamattua kielletään homoavioliitot, ja sinä toimitat ensisijaisesti itsesikin mielestä kelvotonta Mooseksen kirjaa Vanhasta testamentista, siis siitä samasta kuin missä aiemmin luettelemani varsin törkeät avioliittokäsitykset eivät sinusta ole avioliittoa koska ovat VT: Siis miksi sinä saat vedota Mooseksen kirjaan puolustaaksesi avioliittokäsitystä, mutta muut eivät?

Et myöskään toimittanut mitään kohtaa missä homoavioliitot kielletään, vaan esität irrallisia otteita sieltä täältä ja katsot että ne tukevat sinun jo entuudestaan nihkeää suhtautumista homoavioliittoon. Suosittelen sinua nyt rohkeasti tunnustamaan että raamatussa ei ole yhtään kohtaa joka kieltää kahden miehen tai kahden naisen välisen avioliiton. Siitä olemme yhtä mieltä että valitsemalla itselleen mieluisat säännöt raamatusta jotka tukevat meidän jo entuudestaan voimassaolevia harhaisia uskomuksia, voidaan perustella kyllä ihan mitä vain.

Mooseksen kirjassa kielletään kahden miehen välinen seksi, ei avioliittoa, tosin se sisältää muutenkin avioliitto-ohjeistuksia joita sinä et myöskään hyväksy, joten on pakko kysyä sinulta nyt listausta niistä Mooseksen laeista joita tulee noudattaa ja niistä mitä ei tule noudattaa, perusteluineen.

Kertoisitko missä raamatun säkeessä sanotaan että homoseksuaalisen avioliiton hyväksyminen loogisesti johtaa homoseksuaalisen elämäntavan hyväksymiseen? Minä en yhtäkään kertaa ole sieltä tuollaista löytänyt. Ilmeisesti niin monta ettei edes yhtä saa tähän sanotuksi. Kertoisitko missä arvostetussa vertaisarvioidussa julkaisussa, jota ei ole debunkattu, kerrotaan tuollaista? Siis kristittyjen yli tuhat vuotta harjoittama systemaattinen sorto ja viha homoseksuaaleja kohtaan ei ole kiihkomielisyyttä ja siten osoitus siitä että se mielipide on väärä?

Aivan vilpittömästi toivoisin, että myös maallistuneet tutustuisivat kristinuskon perusteisiin. Jos ajatellaan, että kristinuskoon kuuluu Vanhan Testamentin lait kivitytuomioineen ymmärrän kristinuskon kuulostavan todella julmalta. Tulkinta on kuitenkin virheellinen, mutta sitä esiintyy valitettavan usein niin median kuin kommentoijien tahoilta. Niin tälläkin sivulla ja kommenteissa. Kristinuskoon EI kuulu Mooseksen juutalaisille annettujen perimmäissääntöjen ja lakien noudattaminen.

Kymmenen käskyä on otettu Kristinuskoon mukaan suojelemaan ja varjelemaan elämää. Kristinuskon mukaan Kristus nimenomaan täyttyi lain eikä Vanhan Testamentin perimmäissäännökset päde kristittyä. Uudessa Testamentissa sanotaan monessa kohtaa, että Kristus oli lain loppu. Kristityn EI tule ottaa Vanhan Testamentin perimmäissääntöjä ja juutalaisten paimentolaisille annettuja lakeja mm.

Se jopa kielletään ehdottomasti Uudessa Testamentissa. Tämä ei ole myöskään kristinuskossa tulkinnan varainen asia vaan se on ehdoton, luovuttamaton periaate kristinuskossa. Se ei ole rusinoiden ottamista pullasta kun nämä lait torjutaan. Kristus on näet lain loppu, ja niin tulee vanhurskaaksi jokainen joka uskoo Roomalaiskirje Kristuskin sanoi, että hän tuli nimenomaan täyttämään lain.

Tästä varmasti lähestulkoon jokainen teologi on samaa mieltä, joka on tutkinut kristinuskon ja etenkin protestanttisuuden teologiaa. Uuden Testamentin Galatalaiskirjeessä onkin kirjoitettu. Paavali kirjoittaa myös vielä Galatalaiskirjeessä 3 laista.

Ihminen ei kuitenkaan tähän pystynyt vaan siksi nimenomaan Kristus tuli ja täytti lain. En minä ole tullut kumoamaan, vaan toteuttamaan. Tämä ei kuitenkaan ollut Kristuksen laki vaan hänen antama tärkein laki oli:.

Opettaja, mikä on lain suurin käsky? Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat. Eli lähimmäisen rakkaus oli Kristuksen antama laki.

Ja armosta ihminen pelastuu uskomalla Kristukseen. Toivottavasti tämä selvensi tätä kristinuskon ja Vanhan Testamentin välistä suhdetta. Monet juutalaiset noudattavat vielä Vanhan Testamentin perimmäissäädöksiä, mutta juutalaisuus onkin eri uskonto kuin kristinusko. Valitettavasti se, että sanot VT: Ihan oma painajaisensa onkin sitten perustella miksi KJ raamattu on se oikea ja muut eivät. Raamattuun kuuluu kosolti paljon tavaraa jotka eivät sinun hyllyssäsi komeilevasta versiosta löydy, mutta ovat aivan yhtä paljon raamattua.

Kaikille ihmisille, sukupuoleen, suuntauksiin ja taipumuksiin katsomatta: Tämä on Jeesuksen lupaus ja viesti seuraajilleen. Teoissaan kukaan ei ole täydellinen, ajatuksissaan on helppoa olla samaa mieltä jokaisesta synnistä minkä Raamattu synniksi ilmoittaa. Maallisella lain-säädännöllä on ilmeisesti pelkkiä maallisia ajatuksia, kun Jeesuksen opit eivät tunnu koskevan heitä.

Holtittomasta elämästä lankeava lasku peritään yhteisvastuullisesti kansan rakastamista veroista ja maksuista. Fakta kun on se, että uskonnollisuuden väheneminen yhteiskunnassa, sekä nimenomaan maallistumisen eteneminen ovat juuri ne asiat jotka ovat johtaneet kohonneeseen elintasoon ja absoluuttiseen hyvinvointiin.

Haastan sinut keksimään ensimmäisenkin teokratisen diktatuurin jossa olisi saatu vastaavalla tavalla ihmisten hyvinvointia edistetty ja ylläpidetty. Jos uskonnollista lakia kaipaat, niin millä perusteella valitset mitkä VT: Oletko sinä, vai onko joku tuntemasi ihminen jonkinlainen auktoriteetti määrittämään mitkä uskonnolliset lait ovat ne oikeat ja ne missä jumala on väärässä ja sinä oikeassa?

Itseäni huolestuttaisi tosissaan jos tosiasiat alkaisivat huvittamaan. Mutta mistä sitä itse tietää mitä tapahtuu kun ei pysty eroittamaan oikeaa väärästä. Suosittelen sinua istumaan alas ja kriittisesti arvioimaan mitä sinä uskot ja syyt sille. Jos uskot noita asioita koska sinulle tulee siitä hyvä mieli, niin valitettavasti homofobiasi ei osoita kristillistä lähimmäisenrakkautta. Jos taas et keksi muuta syytä homofobiallesi kuin että se on jumalasi tahto, kannattaa pohtia kuinka rakastava jumalasi sitten on.

Kummassakin tapauksessa väitän sinulle, että oma moraalisi ja järkesi ylittävät sen mitä kuvittelet jumalallasi olevan. Sinun ei tarvitse kuin oivaltaa se. Tätä mikään maallinen eikä maallistunut saa muuksi muutettua. Tuntuu todella hyvältä ja tuntea olonsa itsevarmaksi olla Jumalan välikappaleena maailman pahuutta vastaan, kaikki on valmiiksi ajateltu — voiko mikään olla helpompaa. Raamattu on täynnä asiavirheitä.

Jos perustat elämäsi siihen, että raamattu on faktatietoa, niin olisimme mm. Jos jumalasi vihaa homoja, on vaikea nähdä miten hän voi olla rakastava. Lisäksi, jos jumalasi on kaikkitietävä, sen pitäisi tietää ihmisten homoseksuaalisuudesta eikä joutuisi vaivaamaan asialla päätään. Moni kirjoittajista tulee näkemään oman uskontonsa annin vasta kuoltuaan, JOS..

On siis aivan turhanaikaista käydä keskusteluja eri uskonnoista, koska mitään takuuta niiden toimivuudesta ei ole. Ei ihminen ole millään lailla niin fiksu, että tietäisi valita oikean uskonnon ihan noin vain.

Niitä uskontoja on näet aika paljon erilaisia ja uusia kehitetään koko ajan. Uskonnottomana syntyvä ihminen tulee jossain vaiheessa elämäänsä etsimään jotain, oli hän sitten täysin suojeltu ulkopuolisilta vaikutuksilta tai ei.

En ihmeemmin innostu siitä, että minulle tyrkytetään oppeja pelkästään siitä ilosta, että uskomalla näihin oppeihin pelastuisin. Mistä minun pitäisi pelastua, sillä kuolen kohta kuitenkin? Ei poislähtö ole yhtään parempi, jos henkilö uskoo johonkin jota ei koskaan pystytty todistamaan. Vähemmän laumasieluisena tyydyn heittämään lusikkani nurkkaan ilman turhaa kuormaa. Aion näet taas päästä hieman helpommalla! Älä ole niin epätoivoinen, tartu siihen mitä uskon kautta on tarjolla — Pelastuminen Jeesukseen uskomalla.

Jeesus on meille todellinen Hänen sanojensa kautta, siinä meidän uskomme punnitaan — uskommeko niihin. Tästä tulikin mieleeni jonkun sanoneen, ettei uskonnottomien kanssa ole syytä alkaa kinastelemaan. Nyt ymmärrän täysin, mitä hän tällä tarkoitti — kokemus sinänsä.

Perustelusi on, että jossain kirjassa jonka sisältö on pelkkää kuulopuhetta, ja joka on muokattu, käännetty, muokattu ja käännetty vielä lukuisia kertoja uudestaan on jokin hyvä peruste? Kirjoitit, ettet ymmärtänyt, ettei Mooseksen antamat perimmäissäännöt koske enää kristittyjä. Jeesuksen kuoleman jälkeen Laki ei ollut enää lainvoimainen.

Lakiliiton tilalle tuli Kristuksen laki. Paavali selitti miksi Lakia tarvittiin. Hän mainitsi sen ollen kasvattaja joka johti Kristukseen. Laki myös osoitti että, ihminen on syntinen eli epätäydellinen, ja tarvitsee Jumalalta tulevaa lunastusta.

Laki osoitti myös että, pelkillä Lain teoilla ihminen ei voi hankkia itselleen pysyvää elämää. Ainoastaan Jeesus Kristus noudatti Lakia täydellisesti. Heprealaiskirjeessä sanotaan erityisesti, että Mooseksen lain mukaisia uhreja ei tarvita enää Kristuksen täydellisen uhrin jälkeen. Näin ollen niitä, samoin kuin ruokavaliota ja eri tilanteissa suoritettavia pesuja koskevat säännökset oli tarkoitettu vain rajoitetuksi määräajaksi, joka päättyi Kristuksen aikana.

Vaikka ihminen nykyäänkin pitäisi Raamattua Jumalan sanana niin kristitty ymmärtää, että vanhan testamentin laeilla oli oma aikansa. En ole onneksi koskaan tavannut kristittyä, joka olisi luullut Vanhan Testamentin yli Mooseksen säädöksen ja lainpykälän koskevan kristittyä enää Uudessa liitossa eli Kristuksen aikaan.

Kuten kirjoitin 10 käskyä on häviävän pieni osa sadoista perimmäissäädöksistä ja laeista, jotka on otettu mukaan kristinuskoon. Uudessa Testamentissa on toki omat ohjeensa ja vinkkinsä elämää varten, mutta on tärkeä ymmärtää ettei Vanhasta Testamentista kannata eikä kristinuskon mukaan oikeastaan saakaan ottaa enää näitä kivitystuomioita tms.

Ja ne ovat tarkoitettu nimenomaan suojelemaan ja varjelemaan elämää. Niitä noudattamalla pilkuntarkasti ei kristinuskon mukaan kukaan voi pelastua, siihen tarvitaan Kristuksen armoa. Lopulta hän kastaa itsensä, pukeutuu miehen vaatteeseen ja opettaa evankeliumia.

Teklan teot sekä muut apokryfiset apostolien teot kuvaavat vauhdikkaasti askeettisen elämäntavan omaksuvia naisia, joiden tekoja kristillinen usko motivoi. Mutta löytyykö näiden kertomusten takaa ketään? Mitä voimme tietää varhaisen kristinuskon piirissä eläneistä naisista, jotka omaksuivat askeesin puitteet elämälleen?

Kysymys erilaisten lähteiden käytöstä on metodologisesti merkittävä, ja onkin muistettava, että lukija on aina tekemisissä representaation kanssa.

Niillä on kuitenkin yhtymäkohtansa elettyyn todellisuuteen, sillä mitään ei synny tyhjiössä. Toisaalta diskursiivinen suhde on kaksisuuntainen ideoiden myös osaltaan määrittäessä kokemusta.

Asketismi on moderni käsite, joka on keskeinen varhaisen kristinuskon tutkimuksessa, onhan sen kuvaama teema ollut kristinuskossa läsnä aina evankeliumien Jeesuksen opetuksesta nykyisyyteen asti. Asketismin erilaiset ulottuvuudet ovat toisiinsa läheisesti sidoksissa: Paavalin ja Teklan teoissa askeesin ihanne ilmenee esimerkiksi avioliiton torjumisessa. Kuitenkin seksuaalisen puhtauden korostus nousee siinä esiin hienovaraisemmin kuin myöhemmissä neitsyyttä käsittelevissä kirjoituksissa.

Äänenpainot vaihtelevat jo tekstin sisällä, mikä saattaa kertoa kirjoituksen kerroksellisuudesta. Seksuaalisesta riisutun ruumiin arvostus ilmenee tekstissä ennen kaikkea Paavalin autuaaksijulistuksissa, jotka kannustavat seksuaaliseen pidättäytymiseen eli neitsyyden säilyttämiseen ja selibaattiin Tek. Paavalin innoittamana Tekla valitsee elämän naimattomana, mutta miten hän itse sanoittaa uskoaan? Mutta silloin, kun Tekla kohtaa maaherran silmästä silmään toisen marttyyrikokemuksensa jälkeen,  ei kysymys nouse esiin.

Tässä kertomuksen huippukohdassa Tekla on juuri kastanut itsensä ja tullut vapautetuksi, ja nyt hän ilmaisee oman käsityksensä siitä uskosta, johon on kääntynyt. Hän voisi perustella tapahtumia ruumiillisella puhtaudellaan, sillä Paavalin opetuksen mukaan niin voi saavuttaa erityistä suosiota Jumalan silmissä.

Tekla kuitenkin esittää, että Jumala suojeli häntä hänen uskonsa tähden. Jos teksti yksiselitteisesti edustaisi neitsyyttä palvovaa kristinuskon muotoa, olisi se luontevaa tuoda tässä esiin. Sen sijaan Tekla korostaa ikuista elämää, jonka Kristus tarjoaa. Sekä marttyyrius että seksuaalinen askeesi merkitsevät kuoleman torjuntaa ja voittoa, mutta eivät ole sitä itsessään.

Myöhemmät kirjoittajat loivat Paavalin ja Teklan tekojen kuvauksesta poikkeavaa käsitystä pyhästä Teklasta, joka on neitseellinen, hiljaisesti kärsivä marttyyri, jolloin Tekla opettajana tai apostolina lakkaa pitkälti olemasta.

Askeesi on mahdollisesti uskolle omistautumisen käytännöllinen edellytys, mutta Teklan valinta ja toimijuus kohdistuvat kuitenkin ensisijaisesti uskonnolliseen ulottuvuuteen, jonka ydin on Kristus. Syntymän ja kuoleman intensiivisen kierron voi nähdä manifestoituvan ennen kaikkea naisen ruumiillisessa todellisuudessa. Tätä kautta askeesi saattoi itsessään näyttäytyä houkuttelevana mahdollisuutena elää toisenlaista elämää.

Vaikka kääntymys ei ole pelkistettävissä valinnaksi, eivät ruumiillisen ja sosiaalisen todellisuuden viitekehykset ole vailla merkitystä. Asketismin vaikutuksesta naisten toimijuuteen myöhäisantiikissa on esitetty eriäviä näkemyksiä. Mahdollisuus pysyä naimattomana on nähty vapauttavana, mutta ajatusta on kritisoitu esimerkiksi todeten, etteivät kirkkoisät vaikuta olleen huolissaan tästä potentiaalista.

Kuitenkin monet kyseisistä miehistä ilmaisevat tuohtumusta naisten pukeutumisesta miehen vaatteisiin ja hiusten leikkaamisesta, jotka ovat askeettisen elämän tunnuksia. Käytäntö tuomitaan todeten, että Jumala antoi naiselle hiukset muistutukseksi hänen alamaisuudestaan.

Paavalin ja Teklan teoissa ristiinpukeutumisella on kuitenkin positiivinen merkityssisältö. Ajatus askeesin tuomasta vapaudesta löytyy jossain määrin myös kirkkoisien kirjoituksista, joissa kuvataan naiselämän kärsimyksiä, jotka neitsyt voi välttää. Näin kuvattu vapaus koskee kuitenkin vain avioliittoa.

Kun kirkkoisät rakentavat kuvaa neitsyydestä muita vaihtoehtoja siunatumpana, he edellyttävät eristäytymistä, hiljaisuutta ja pukeutumista, joka kantaa alisteisuuden symbolista painoa. Näitä piirteitä ei ole nähtävissä Paavalin ja Teklan teoissa kuvatussa Teklassa. Teklan kertomuksessa ruumiillistuva sukupuolen uudelleenmäärittely asettuukin kiehtovaan kontrastiin suhteessa kirkkoisien kirjoituksiin. Teklan suhde ruumiilliseen todellisuuteen muuttuu marttyyriuden ja kasteen myötä.

Askeesi on valmistanut Teklaa tähän muutokseen, ja se löytää ilmaisun mieheksi pukeutumisen kautta. Kestettyään marttyyriuden ja kastettuaan itsensä Tekla julistaa evankeliumia seisoessaan käytännössä alastomana maaherran ja kaikkien muiden paikalla olevien edessä, minkä jälkeen hän pukee ylleen miehen vaatteen.

Esitän Teklan ristiinpukeutumisen ilmentävän laajempaa kulttuurista diskurssia sukupuolen transformaatiosta ja ruumiillisen pelastuksen näkemisestä paluuna paratiisin synnittömyyteen, jota seksuaalisuuden katoaminen ennakoi. Tämä lopunajallinen visio elämästä ilman sukupuolieroa voidaan saavuttaa häivyttämällä ruumiillinen naiseus, jossa tiivistyy ja ruumiillistuu ihmisen seksuaalisuus.

Ristiinpukeutuvien naispyhimysten teema elää pitkään Teklan jälkeen, ja sen yhteydessä esiintyy ihailua koskien naiseuden ruumiillisten merkkien häviämistä. Kieltäytymällä avioliitosta Tekla kieltää kuoleman vallan häneen, ja kasteen kautta hän saavuttaa välähdyksen siitä uudesta elämästä ja todellisuudesta Kristuksessa, jossa ei ole sukupuolieroa.

Luentani mukaan Tekla elää todeksi lupauksen pelastuksesta omassa vakaumuksessaan ja toiminnassaan, kun askeesi heijastaa ylösnousemusta jo nykyisessä maailmanajassa eletyssä ruumiillisessa todellisuudessa. Ristiinpukeutumisen tuomitseminen lukuisissa yhteyksissä antaa viitteitä siitä, että sen seurauksia oli jollain tapaa vaikea hyväksyä. Tätä transformaation konkreettista ruumiillistumista on yllättävän vaikea sietää, eikä sukupuolieron kategoriasta haluta luopua.

Vaikka esimerkiksi kirkkoisä Tertullianus edellyttää, ettei taivaassa ole avioliittoa eikä seksuaalista kanssakäymistä, olemme hänen mukaansa ylösnousemuksessa yhä naisia ja miehiä. Näin kysymys ylösnousemusruumiista liittyy kysymykseen identiteetistä. Ristiinpukeutumisen teema jatkuu pitkälle keskiaikaan ja esiintyy pyhimyksistä kertovassa kirjallisuudessa suosittuna aiheena, vaikka kirkko tuomitsi sen.

Valtansa osin juuri miehuudellaan perustelevat kirkkoisät halusivat määritellä, miten naisen tuli asketismin piirissä elää. Keskittyminen asketismin seksuaaliseen ulottuvuuteen vahvisti naisen samaistamista tämän ruumiiseen, mikä puolestaan perustelee hänen alisteisuutensa suhteessa mieheen.

Teklan hahmo pakenee näitä määritelmiä. Tutkielma on luettavissa E-Thesis -palvelussa. The Body and Society. Columbia University Press, Women in the Stories of Apocryphal Acts. Edwin Mellen Press, The Example of Thecla and the Examples of Paul. Women and Gender in Ancient Religions. Issues in Feminist Historiography. Journal of Feminist Studies in Religion 17 2 , 39—55, Kristinusko ja seksuaalisuus, M.

Eevan ja Marian tyttäret. Sukupuolitettu pelko, viha ja valta, S. Kognitiivisen uskontotieteen mukaan jumalausko johtuu muun muassa siitä, että ihminen on yliherkkä tulkitsemaan tietyt huomiota herättävät ja oudot ilmiöt tietoisten toimijoiden vaikutukseksi. Tämä yliherkkyys on yksi syy sille, miksi jotkut filosofit ja tutkijat katsovat tieteenalan osoittavan, että jumalausko on irrationaalista.

Monet uskonnonfilosofit ovat kuitenkin kritisoineet väitettä. Entisaikaan Suomessa eli heikkohermoisia jättiläisiä. Suutuspäissään ne saattoivat ottaa ja viskellä ympäriinsä valtavan kokoisia kiviä.

Nykyään näitä kiviä kutsutaan siirtolohkareiksi. Enää kivien outoa sijaintia esimerkiksi keskellä peltoa ei tosin selitetä jättiläisten vihanpuuskilla, vaan jääkaudella. Erikoisten ilmiöiden selittäminen erikoisten olentojen toimilla ja tahtotiloilla ei tosin ole vierasta nykyäänkään.

Kun keväällä islantilainen tulivuori syöksi valtavan tuhkapilven Euroopan ylle, TV7-kanavalla esiintynyt suomalainen poliitikko tulkitsi tuhkapilven Jumalan kehotukseksi maallistuneille eurooppalaisille palata takaisin kristillisille juurilleen. Kognitiivisen uskontotieteen mukaan olemme taipuvaisia antamaan uskonnollisia tulkintoja tietyille huomiota herättäville ja emotionaalisesti merkittäville ilmiöille.

Jumalolento — kuten Jahve, Allah, jättiläinen tai esi-isän henki — voi tarjota intuitiivisesti tyydyttävän selityksen oudolle ilmiölle silloin, kun luonnollinen selitys ei tunnu oikealta tai riittävältä.

Suomalainen saattaa pitää esimerkiksi lapsena kuulemiaan tarinoita suojelusenkeleistä pelkkinä satuina, mutta täpärä selviytyminen autokolarissa voi vahvistaa uskoa niiden olemassaoloon. Samoin heimokulttuurissa kasvaneen naisen usko riivaajien olemassaoloon ja vahingolliseen vaikutukseen voi vahvistua, jos hän on niin epäonninen, että saa keskenmenon toisensa jälkeen. Kognitiivinen uskontotiede tarkastelee uskonnon psykologisia syvärakenteita: Se ei ole kiinnostunut teologiasta, vaan uskonnosta: Uskonnollisuuden selittämiseen pyrkivästä otteestaan johtuen kognitiivinen uskontotiede on myös tarjonnut uusia aseita uskonnon kriitikoille.

Esimerkiksi uusateisteina tunnetut biologi Richard Dawkins sekä filosofi Daniel Dennett ovat hyödyntäneet alan teorioita uskonnonvastaisissa kirjoissaan.

Myös jotkut alan tutkijat pitävät uskontoa irrationaalisena. Miksi sitten ihmismieli on taipuvainen näkemään maailmassa jumalolentoja ja niiden toimintaa? Antropologi Stewart Guthrien kehittämän teorian mukaan intuitiivinen kykymme etsiä toimijoita agents ympäristöstämme tuottaa myös uskomuksia jumaliin. Evoluutiohistoriassamme toiset toimijat — eli ihmiset ja eläimet — ovat olleet selviytymisen kannalta sekä suurin uhka että resurssi: Niiden tehokas monitorointi on ollut evolutiivisesti hyödyllistä.

Siksi ihmiselle on kehittynyt automaattinen kognitiivinen järjestelmä, yliherkkä toimijuuden tunnistamismekanismi hypersensitive agency detection device: Mekanismia kutsutaan yliherkäksi, sillä se reagoi myös epäselviin vihjeisiin toimijuudesta, kuten epäilyttäviin ääniin ja jälkiin.

Usein nämä eivät kuitenkaan ole toimijan aiheuttamia. Kodin palohälyttimen toimintaperiaate on samanlainen: Parempi katsoa kuin katua. Yliherkkyytemme toimijuudelle on yksi syy siihen, miksi ideat jumalolennoista ovat intuitiivisesti vetoavia ja miksi uskomme niiden olemassaoloon ja toimintaan maailmassa. Jos HADD-teoria on totta, mitä tästä seuraa jumalauskon rationaalisuudelle?

Tämä riippuu siitä, mitä rationaalisilta uskomuksilta vaaditaan. Joidenkin filosofien mukaan rationaalisen uskomuksen tulee olla seurausta luotettavasta kognitiivisesta prosessista. Esimerkiksi näköjärjestelmäni toiminta on yleensä luotettavaa, sillä se tuottaa enimmäkseen todenmukaisia uskomuksia ympäristöstäni. Epäluotettavina prosesseina voidaan pitää vaikkapa niin sanottuja kognitiivisia vinoumia bias.

Esimerkiksi monilla vanhemmilla on taipumus pitää omia lapsiaan keskimääräistä älykkäämpinä ja kyvykkäämpinä. Vinouman evolutiivinen tarkoitus on saada vanhemmat panostamaan jälkikasvunsa kasvattamiseen. Uskomus on siis hyödyllinen, mutta useimmiten se ei ole totta. Kuten edellä esitin, HADD: Kenties HADD on siis epäluotettava ja sen tuottamia uskomuksia on syytä epäillä.

Jokapäiväinen kokemus osoittaa, että intuitiomme toimijoista — yleensä toisista ihmisistä — osuvat useimmiten kohdalleen. Jos esimerkiksi kuulen askelia työhuoneeni ulkopuolelta tai havaitsen nuotiolta vaikuttavan kivirykelmän metsässä, HADD synnyttää todenmukaisen uskomuksen toimijasta. Mielemme ei myöskään ole HADD: HADD ei siis tuota pysyviä vääriä uskomuksia toisista ihmisistä ja eläimistä.

Siispä ei myöskään voida väittää, että HADD olisi epäluotettava jumalauskomusten suhteen, ellei jumalten olemassaoloa lähtökohtaisesti kyseenalaisteta.

Joidenkin uskonnonfilosofien mielestä tällainen jumalauskomuksia tuottavien mielen mekanismien luotettavuuden puolustelu on kuitenkin tarpeetonta.

Jokaisen jumalaan uskovan henkilön vakaumus on seurausta monenlaisista vaikuttavista syistä causes: Vaikuttavien syiden tarkastelulla ei tosin voida sanoa paljoakaan uskomusten rationaalisuudesta.

Rationaalisuus riippuu ennemminkin siitä, onko uskojalla järkeviä syitä reasons eli perusteita uskolleen. Visalan ja Jongin mukaan tästä näkökulmasta tarkasteltuna kognitiivisen uskontotieteen tuloksilla ei ole juurikaan merkitystä jumalauskon rationaalisuudelle.

Jos esimerkiksi kristityllä on järkeviä perusteita uskoa Jumalaan kuten luotettavien ihmisten opetukseen tai uskonnolliseen kokemukseen liittyviä perusteita , on hänen uskomuksensa rationaalinen. Jos taas hänellä ei ole minkäänlaisia perusteita, hän ei lähtökohtaisesti toimi rationaalisesti uskoessaan Jumalaan.

Kummassakaan tilanteessa kognitiivinen uskontotiede ei kuitenkaan vaikuta mitenkään siihen, onko uskomus oikeutettu vai ei. Is God an Accident? The Atlantic December Issue. Faces in the Clouds. A New Theory of Religion. International Journal for Philosophy of Religion 76, — Teoksessa The Believing Primate. Naturalism, Theism, and the Cognitive Study of Religion. Onko kokemus Jumalan läsnäolosta hyvä syy uskoa? Voidaanko uskonto selittää pois? Kuningasten kirjat ovat oiva esimerkki Raamatun kirjoista, joista meille on säilynyt tekstuaalista todistusaineistoa hyvinkin mittavista Raamatun kirjojen toimitusprosesseista.

Kuningasten kirjoista on säilynyt kaksi toisistaan huomattavasti eriävää versiota, joiden eroavuuksia vertailemalla pääsemme kurkistamaan vuosituhansia sitten toimineitten kirjurien ja toimittajien metodeihin. Kuningasten kirjoissa muinaiset toimittajat ovat kiinnittäneet erityistä huomiota tarinan kertomaan Israelin ja Juudan kuningaskuntien kuninkaiden kronologiaan.

Omassa Pro gradu -työssäni tutkin juuri näiden eriävien tekstiversioiden kronologioiden suhdetta ja vaikutusta toisiinsa. Nykytutkimuksessa Vanhan testamentin tekstien nähdään kehittyneen pitkien aikojen saatossa erilaisten kirjuri- ja toimitusprosessien kautta. Teksteissä oletetaan tapahtuneen useita lisäyksiä ja poistoja vuosisatoja kestäneen toimituksen tuloksena. Usein tällaiset muutokset ovat myös jättäneet jälkensä lopulliseen tekstiin: Ilmiö on varsin yleinen, ja onkin tärkeää huomata, että tällaiset teoriat Raamatun tekstien muutoksista eivät siis synny ainoastaan tutkijoiden vilkkaan mielikuvituksen tuotteena.

Tätä tekstin sisäisen logiikan tutkimusta kutsutaan kirjallisuuskriittiseksi metodiksi. Useissa tapauksissa muutoksista on lisäksi tarjolla kouriintuntuvaa todistusaineistoa: Kun vertaillaan rinta rinnan luotettaviksi ja epäluotettaviksi todettujen tekstitodistajien tekstejä, voidaan usein löytää sekä tekstissä tapahtuneiden muutosten syyt että niiden seuraukset.

Kyseistä metodia kutsutaan tekstikriittiseksi metodiksi. Yhdessä kirjallisuuskritiikin kanssa käytettynä nämä metodit muodostavat Raamatun tekstien kehittymisen tutkimukselle vahvan metodologisen pohjan, jolle nykytutkimus yhä enenevissä määrin perustuu.

Kuningasten kirjojen sisältämä kronologia on jo vuosisatoja aiheuttanut sen tutkijoille unettomia öitä. Kronologia on erityisen haastava Israelin kuninkaan Omrin suvun valta-aikana 1 Kun.

Omankin kirkkoraamattumme Vanhan testamentin pohjana toimiva heprealainen teksti, niin kutsuttu masoreettinen teksti, vaikuttaisi antavan keskenään ristiriitaista tietoa kuninkaista ja heidän valtaannousuvuosistaan ja valtakausiensa pituudesta.

Masoreettinen teksti antaa esimerkiksi muutamaan otteeseen samalle kuninkaalle kaksi hyvinkin eroavaa valtaannousuvuotta vertaa esimerkiksi Israelin Joramia jakeissa 2 Kun. Kuninkaiden seuraajat vaikuttaisivat usein myös virheellisesti nousevan valtaistuimelle vanhan kuninkaan vielä hallitessa. Ristiriitaisuudet ovatkin niin suuria, että pelkästään annetut luvut yhteen laskemalla kronologiasta jää käteen vain epäloogiselta vaikuttava sekasotku.

Tällaisiin masoreettisen tekstin ongelmiin on usein etsitty vastauksia olettamalla ristiriitaisuuksien taustalle erilaisia tekstin ulkoisia selitysmalleja. Näistä selitysmalleista tutkimuksessa yleisin on ollut ajatus kuninkaan ja hänen seuraajansa yhteishallintakausista: Tämä ratkaisisi aiemmin esitellyn näennäisen ongelman kuninkaan seuraajan nousemisesta valtaistuimelle edeltäjänsä vielä hallitessa.

Kyseisille selitysmalleille ei ole kuitenkaan ollut käytännössä löydettävissä todistusaineistoa muutamia hyvin tulkinnanvaraisia tekstikohtia lukuun ottamatta. Esitetyt selitysmallit ovatkin lähinnä synnyttäneet uusia vastauksia odottavia kysymyksiään. Koska masoreettinen teksti kohosi tutkimuksessa auktoritatiiviseen asemaan, ristiriitaisuuksien ratkaisemiseen ei ole sitten luvun ensimmäisten vuosikymmenten juurikaan etsitty vastauksia muista varhaisista tekstitodistajista.

Todistajista ylivoimaisesti tärkein on ensimmäinen Vanhan testamentin kreikankielinen käännös eli Septuaginta. Septuagintan Kuningasten kirjojen käännös tuotettiin hepreasta todennäköisesti joskus vuosien — eaa. Kun otetaan huomioon, että masoreettisen tekstin arvellaan saaneen nykyisen kaltaisen lopullisen muotonsa vasta luvulla jaa. Näin voimme siis päästä kreikan kautta muinaisen heprealaisen tekstin jäljille. Tämä muinainen Septuagintan heprealainen pohjateksti, joka muodostaa toisen jo alkupuheessa mainituista tekstiversioista, onkin todistettavasti ollut erilaisessa tekstuaalisen evoluution vaiheessa kuin masoreettinen teksti.

Viime aikoina on yhä enemmän alkanut vallata alaa näkemys, jonka mukaan kyseinen Septuagintan pohjateksti edustaisi Kuningasten kirjojen evolutiivisen prosessin aiempaa tasoa verrattuna masoreettiseen tekstiin.

Myös oman tutkimukseni löydökset vahvistavat tätä oletusta edelleen. Tekstuaalisen evidenssin huomioon ottaminen mahdollistaa tekstin itsensä ulkopuolisten ja usein hyvin hypoteettisten teorioiden, kuten yhteishallintateorian jättämisen huomiotta. Tämä pätee Raamatun tekstien tutkimukseen yleisestikin. Yhteishallintateorian kohdalla se myös mahdollistaa kyseisen erittäin hypoteettisen teorian romuttamisen.

Tekstuaalinen todistusaineisto vahvistaa nimittäin, että nekin vähät masoreettisen tekstin sisältämät viitteet yhteishallintoihin, mitä jotkin tutkijat ovat ehdottaneet, ovat luultavasti seurausta tekstin myöhäisestä toimittamisesta. Jokainen, jolla on pääsy sekä vuoden että vuoden kirkkoraamattuihin, voi harrastaa tekstikritiikkiä ja tarkistaa, mitä käännösten tekstien välillä tapahtuu kohdassa 2 Kun. Tätä kohtaa on usein käytetty yhteishallintateorian tukena. Jakeen tulkinta vaihtelee kuitenkin käännöksestä toiseen.

Tällainen käännösten monitulkintaisuus saakin usein tutkijan epäilemään jonkinlaista muutosta tekstissä. Tässä tapauksessa vanha kirkkoraamattu seuraa todennäköisesti alkuperäisemmän lukutavan sisältävää Septuagintaa, jossa huomiota Josafatista ei ole, ja uudempi tulkitsee masoreettisen tekstin epäselvää sanamuotoa.

Tekstievidenssin tarkastelun myötä ei olekaan enää tarpeen ajatella, että Joram tulisi kuninkaaksi isänsä Josafatin yhä eläessä. Kuningasten kirjojen tekstihistorian selvittäminen ei toimi tutkijoille pelkkänä teoreettisena aivojumppana, vaan alkuperäisimmän tekstin ja kronologian selvittämisellä on myös laajempia seurauksia ajan historian tutkimukselle.

Koska muita aikalaislähteitä kyseiseltä ajalta tunnetaan niukasti, on Vanhan testamentin kertomus ymmärrettävästi ollut suuren kiinnostuksen kohteena myös muinaisen Lähi-idän historian tutkimuksen näkökulmasta. Yleensä tässä tutkimuksessa on kuitenkin käytetty lähteenä yksinomaan masoreettista tekstiä, mikä on ymmärrettävästi aiheuttanut ongelmia aikakauden historian rekonstruointiin. Toisaalta mahdollisimman alkuperäisen tekstin etsintä herättää myös nykylukijoille ajankohtaisemman kysymyksen: Tulisiko Raamattumme tekstin heijastella niin alkuperäisiä sanamuotoja kuin suinkin?

Vanhan testamentin tekstikritiikki, Eksegetiikan menetelmien oppimisympäristö EMO. Miten Vanhaa testamenttia on muutettu ja mistä sen voi tietää? Kirjallisuuskritiikki Vanhan testamentin tutkimuksessa, Eksegetiikan menetelmien oppimisympäristö EMO.

Chronology and recensional development in the Greek text of Kings. Helsingin piispa Irja Askola sai vihapostia vihittyään Suomen Lähetysseuran läheteiksi miesparin Lähetysjuhlien messussa Askolan saama palaute oli sekä henkilökohtaista sähköpostia että tuomiokapituliin lähetettyjä perinteisiä kirjeitä, postikortteja ja Lähetysjuhlien palautelaatikon kautta Askolalle toimitettuja viestejä.

Tutkielmani käsittelee suomalaista uskonnollista vihapuhetta luterilaisessa kontekstissa Suomessa. Etsin uskonnollisen vihapuheen taustalla olevia provokaatioita ja uskonnollisen vihapuheen erityispiirteitä. Näkökulmani liittyy toiseuden käsitteeseen. Askola sai palautetta. Negatiivisen palautteen määrä on , joista 78 sisältää vihapuhetta. Positiivisen palautteen määrä on ja muun palautteen 7.

Miehet lähettivät ahkerimmin negatiivista palautetta. Vihapuheen elementtejä on löydettävissä Naiset lähettivät 25 vihapalautetta. Anonyymejä vihapalautteita oli Lisäksi yksi vihapalaute on pariskunnan lähettämä. Vihapuheen provokaationa toimii Jumalallisen järjestyksen rikkominen. Askolaa syytetään Jumalan sanan väärin tulkitsemisesta ja Hänen järjestyksen rikkomisesta. Askola nähdään harhaoppisena, leipäpappina ja maallisuutta kosiskelevana.

Esillä on käsitys yhdestä tulkintatavasta ja raamatullisesta totuudesta sekä jumalallinen hierarkkinen maailmankuva. Sukupuoli ja seksuaalisuus voivat toimia jumalallista järjestystä vastaan.

Naispappeus ja -piispa loukkaavat Raamatun järjestystä. Nainen ei sovi seurakunnan johtajaksi. Nainen ei ole jämäkkä ja aiheuttaa vain sekaannusta eikä kykene vastustamaan maailmallisuutta. Naisia kuvataan pappeina alentavilla ilmaisuilla, kuten "hameniekoiksi".

Mies nähdään ensimmäisenä ja ihmisyyden esikuvana. Toiseus kohdistuu naiseen jo pelkän fyysisen olemuksen perusteella. Heteronormatiivisuus määrittää seksuaalisuutta, joka on polarisoitunutta. Kun synti ja normatiivisyys liittyvät seksuaalisuuteen, saa myös homoseksuaalisuus norminsa asettuen häpeän alueelle.

Sen nähdään tuhoavan perheen asemaa ja nuorison moraalin, ja se rinnastetaan tuomittuihin ja inhottaviin seksuaalisuuden muotoihin, kuten pedofiliaan. Sukupuolen sijoittuminen polarisaatiossa välimaastoon rikkoo järjestystä. Stereotyyppinen ajatus seksuaalivähemmistöistä sisältää kuvan naisellisista miehistä ja miehekkäistä naisista. Kun aiemmin oli kaksi mallia ja totutut tavat kohdata ihmisiä, on nyt osattava kohdata totutusta poikkeavia ihmisiä.

Tästä aiheutuu hämmennystä ja aggressiivista puhetta. Te papit ja piispat saatte virkoja ja kunnianimityksiä roskalehdiltä, kun johdatte ihmisiä konkreettisesti kohti helvettiä ja päin persettä. Toiseksi provokaatioksi nousee kirkon järjestyksen rikkominen. Ykseyden vaaliminen ja siinä epäonnistuminen ovat keskeisiä aiheita. Kirkon rappio, ekumenian kärsiminen ja Suomen Lähetysseuran tila herättävät huolta. Palautteissa ruoditaan jäsenkatoa, oppikysymyksiä, oikeaa uskoa ja Raamatun tulkintaa.

Kirkon rappioon nähdään syyllisiksi uskosta luopuneet moraalittomat papit sekä Raamatusta luopuminen. Vastakkainasettelu vapaamielisten kaupunkilaisten ja maalaisten välillä luo yhdenlaista toiseuden rajaa.

Perinteiden muuttuminen koetaan yhtenäisyyttä rikkovana. Tässä muutoksessa turvallisuuden tunne rikkoutuu ja samalla arvot kyseenalaistuvat. Paradoksaalista on huoli jäsenkadosta ja samalla uhkailu kirkosta eroamisella. Yhtäältä vaaditaan kirkon yhtenäisyyden puolustamista, toisaalta sitä rikotaan vaatimuksilla rajata uskovien yhteisö tiettyjen kriteerien mukaan. Erolla uhkailu on vallankäyttöä.

Joissakin palautteissa käsitys pelastuksesta kaikille kutistuu. Yksin usko Jumalaan ei riitäkään tai se riittää vain, kun kyseessä on oikein uskova. Ulkopuolinen paha nähdään likana, jolla luodaan järjestystä ja jäsennellään uhkia. Ajatus synnistä ja liasta liittyvät myös yhteen. Sairauden ja lian metaforilla on merkitystä toiseuttamisen prosesseissa. Ne tarjoavat selkeän ja tunteisiin vetoavan selityksen henkilön, ryhmän tai kansallisuuden sairauksiin ja sulautuvat hyväksyttyihin uskomuksiin sairauksista sekä pelkoon muukalaisista ja sairauden kantajista.

Ne antavat motivaation toimia uhkia kohtaan. Myös inhon liittyminen puhtautta koskeviin uskomuksiin synnyttää vihaa. Aineistossani on kolme sairauden ja lian tasoa, joilla vihaa perustellaan. Ensiksikin homoseksuaalisuus nähdään järjestystä rikkovina likana ja sairautena, jotka liittyvät symbolisen järjestyksen luomiseen ja ylläpitämiseen sekä pyhän ja maallisen erottamiseen. Terveys ja puhtaus ovat osa oikeaa käyttäytymistä sukupuolisuuden ja seksuaalisuuden alueella.

Heteromatriisiin sopimattomat ovat saastaisia. Tasa-arvoista avioliittoa pidetään uhkana. Sen vastustaminen liittyy avioliittoon mielletyn rituaalisen puhtauden suojeluun.

Puhtauden käsite liittyy lisäksi identiteetin rakentumiseen. Homoseksuaalisuus ja kristillisyys kuvataan vaihtoehtoisina identiteetteinä. Homoseksuaalisuus esitetään myös uhkana suvun puhtaudelle. Ilman puhdasta sukutaustaa et ole mitään.

Toiseksi puhtauden ja sairauden käsitteet liittyvät fyysisen likaan ja inhoon. Yhdistämällä homoseksuaalisuus ja lika on tuloksena inhoa, jota voidaan hyödyntää tehokkaasti toiseuttavissa kuvauksissa. Tämä näkyy aineistossa esimerkiksi puheena anaalista, ulosteesta ja paskasta.

Inho tuottaa moraalisesti tuomitsevia mielipiteitä. Kolmas taso sisältää jonkin patogeenin, saastuttajan ja tarttuvuuden elementin. Kyse voi olla myös fyysisestä vammasta. Inhoa lietsotaan liittämällä HIV ja homoseksuaalit yhteen.

Eräässä palautteessa kirjoittaja on varoittanut piispa Riekkistä tämän toimista. Hän toteaa piispan sairastuneen toimittuaan vastoin varoitusta, ja siksi Jumala on rangaissut Riekkistä sairaudella. Jumalan kostolla tai tuomiolla pelottelua esiintyy usein uskonnollisessa vihapuheessa. Sitä on luvassa piispalle, suomalaisille ja koko ihmiskunnalle. Rangaistus on Jumalasta lähtöisin.

Vaikka kirjoittajat korostavat, että heillä itsellään ei ole valtaa tuomita, on heillä velvollisuus ja tarve muistuttaa tulevasta. Vihapalautetta ovat antaneet pääasiassa uskovat. Toisaalta aktiivisia ovat olleet myös uskonnottomat, joiden palautteissa on nähtävissä eri motiiveja: Lisäksi aggressiota yleisesti uskontoja tai uskonnollisuutta kohtaan esiintyy myös. Uskonnottomat käyttävät uskontoa keppihevosenaan vihan julkituomisessa.

Palautteet sisältävät herjauksia, henkilökohtaisuuksia ja loukkaavaa materiaalia, joka liittyy Askolan fyysiseen olemukseen ja luonteenpiirteisiin. Askolan arvellaan olevan homoseksuaali suhtautuessaan myötämielisesti seksuaalivähemmistöihin. Seksismi ja naisviha todennetaan halventavalla kielenkäytöllä ja vähättelevällä asenteella. Puhe puetaan pilkalliseen ilmaisuun, tytöttelyyn, alisteisen aseman osoittamiseen tai sukupuolen ja naisruumiin kuvaamiseen ronskilla tavalla.

Askola saa osansa myös epäluulosta, jota voi verrata herravihaan. Lisäksi lapsekas asioiden selittely ja ns. Usein vihapalautteissa pyritään eroon vihapuheen leimasta. Vihapuhetta ei tunnusteta tai tunnisteta. Vihapuhetta annetaan useimmiten omalla nimellä ja vahvasti asian takana seisoen.

Uskonnollinen vihapuhe on motivoitunut yliluonnollisella, jota käytetään myös vallan välineenä omien uskonnollisten tunteiden ja käsitysten legitimoimiseen. Uskonnollisessa vihapuheessa ollaan Jumalan asialla, vaikkakin vailla valtuutusta. Tutkielman tiivistelmä on luettavissa E-thesis -palvelussa. Human Evil and the Human Brain. Oxford University Press, Puhtaus ja saastaisuus Uuden Testamentin maailmassa.

Viha-, suru- vai häpeäpuhetta? Suomen Kuvalehti, Mielipide Puheenvuoro. Eksegetiikan mielenkiintoisimmat tutkimusaiheet ovat usein lähellä myös nykyihmisten elämänkysymyksiä. Elämänhallinta, syöminen, juominen ja juopuminen ovat ajankohtaisia aiheita niin sosiaalisessa mediassa, viihteessä kuin poliittisessa päätöksenteossakin.

Samat kysymykset askarruttivat myös ensimmäisten vuosisatojen kristittyjä. Viini ja sen juominen olivat tärkeä osa antiikin Välimeren kulttuuria. Raamatussa ja muissa ensimmäisten kristittyjen käyttämissä ja tuottamissa teksteissä viinin juomista ja siitä juopumista käsitellään ainakin Näistä otsikon lainaus on yksi pieni esimerkki Siirakin kirjasta Sir.

Teeman yleisyydestä huolimatta viinin juomista ja juopumista on niin eksegeettisessä kuin antiikintutkimuksessakin käsitelty lähinnä jonkin muun teeman, kuten ruokakulttuurin yhteydessä. Tutkielmassa yllä mainitut lähdetekstit jaetaan neljään eri temaattiseen kategoriaan, joita kutakin käsitellään omassa luvussaan: Jeesus ja viini, viini ja humaltuminen aterioilla, juopottelu paheena ja kehotus sen vastaisiin hyveisiin sekä viini ja terveys.

Tässä artikkelissa luodaan katsaus teksteihin, joissa käsitellään viiniä ja humaltumissa pidoissa sekä Jeesusta ja viiniä. Lopuksi kootaan yhteen tutkielman johtopäätöksiä. Antiikin Välimeren kulttuurissa viininjuonti kuului itsestään selvänä osana ateriointiin, oli sitten kyse juhlapidoista tai arkisesta ateriasta.

Muodolliset pidot olivat keskeinen kokoontumisen muoto niin perheiden, ammattikiltojen kuin uskonnollisten yhteisöjenkin piirissä. Pidot jakaantuivat tavanomaisesti kahteen osaan. Ensin nautittiin ateria ja sen jälkeen alkoi juomiselle ja viihteelle varattu osuus.

Osien väliin kuului uskonnollisia rituaaleja ja juomauhreja. Kristityt toimivat muiden antiikin uskonnollisten yhdistysten tavoin ja kokoontuessaan viettivät myös yhteistä ateriaa.

He kuitenkin muokkasivat pian viinin siunaamiseen liittyvät pakanalliset tavat ja rituaalit itselleen sopiviksi. Kun kristillisissä teksteissä mainitaan viinin juominen, mainitaan useimmiten myös syöminen.

Tutkielman aineistosta voidaan erottaa tekstit, jotka käsittelevät ateriointia yleensä ja tekstit, jotka käsittelevät kristittyjen yhteisiä aterioita.

Ensimmäisessä korinttilaiskirjeessä kerrotaan humaltumisesta seurakunnan aterialla. Ruokaa ja juomaa ei siis jostain syystä jaettu tasan seurakuntalaisten kesken, ja tämä ei Paavalista ollut oikein. Paavalin moitteissa ja ohjeissa korostuvat seurakunnan aterioiden yhteisöllinen luonne. Se, että aterialla osa on juopunut ja osa ei, rikkoo perustavanlaatuisella tavalla tätä vastaan.

Korintin tapauksessa humaltuminen sinänsä ei ole ongelma, vaan se kertoo seurakunnan todellisesta ongelmasta, yhteisöllisyyden puutteesta. Toisen ja kolmannen vuosisadan taitteessa kirjoittanut Tertuallianus kuvailee kristittyjen yhteistä ateriaa, jota kutsuttiin Agapeksi Apol. Hän korostaa aterian kunnollista ja siveää luonnetta.

Aterian päätteeksi jokaista kehotettiin vuorollaan nousemaan seisomaan ja laulamaan, jotta voitiin nähdä kuinka paljon kukin oli juonut.

Kotiin lähdettiin hyvässä kunnossa, eikä kotimatkalla retkahdettu riettauksiin. Paavalin ajoista juopumisen merkitys suhteessa seurakuntaan oli jo muuttunut. Kun Paavali antoi ohjeita seurakunnan sisäistä elämää varten, Tertullianus korostaa seurakunnan aterioiden maltillista luonnetta kristittyjen hyvän maineen saavuttamiseksi ulkopuolisten silmissä.

Evankeliumeissa on lukuisia viinimainintoja sekä kertomuksia, jotka sijoittuvat tilanteisiin, joissa on nautittu viiniä. Tarkastelen tutkielmassani näistä lähemmin kahta, joissa Jeesus kuvataan tilanteissa, joihin kuuluu viinin juominen ja juopuminen. Q-lähteestä peräisin olevassa lauselmassa Jeesus nimittää itseään syömäriksi ja viininjuomariksi Luuk7: Kun katkelmaa tarkastellaan jakeiden 31—35 muodostamassa kokonaisuudessa, paljastuu, että tekstikatkelman tarkoituksena on osoittaa Jeesusta kohtaan esitetyt syytökset perättömiksi.

Yhtä uskottavaa, kuin että kansan ihailemassa Johannes Kastajassa olisi demoni Luuk. Lauselmalla haluttiin osoittaa, että Jeesuksen seuraajien elämäntapa, jossa syötiin ja juotiin tavanomaisella tavalla, oli yhtä uskottava Jumalalle omistautuneen ihmisen elämäntapa kuin Jeesuksen vastapariksi katkelmassa nostetun Johannes Kastajan asketismi.

Vaikka viiniin suhtaudutaan monissa tutkielman lähdeteksteissä myönteisesti, humalaan suhtaudutaan järjestelmällisen kielteisesti. Monet juomateksteistä ovat osa eettistä opetusta, jossa humala on pahe, jota tulee välttää. Ainoastaan Johanneksen evankeliumin toisesta luvusta löytyvässä kertomuksessa Kaanaan häistä Joh.

Kaanaan häiden kertomuksessa Jeesus on äitinsä ja opetuslastensa kanssa kutsuttuna häissä. Juhlista loppuu viini kesken ja äitinsä patistamana vastahakoinen Jeesus muuttaa todella suuren määrän vettä viiniksi, vieläpä hyväksi viiniksi, jo juopuneen juhlakansan nautittavaksi. Kertomusta Kaanaan häistä on harvoin tarkasteltu tutkimuksessa viininjuonnin ja juopumisen näkökulmasta.

Kuitenkin sitä usein modernissa keskustelussa käytetään huolettoman alkoholinkäytön puolustuksena. Tällaista eettistä tulkintaa tekstistä on lopulta vaikea tehdä. Kaanaan häiden kertomuksessa Jeesus ei tunnu ottavan kantaa viinin juomiseen tai vieraiden humalatilaan. Jotain kuitenkin kertoo se, että kertomuksen säilyttäneillä ensimmäisillä kristityillä ei ollut vaikeuksia sijoittaa Jeesusta tilanteeseen, jossa juotiin ja humalluttiin.

Kristillisissä teksteissä esiintyvät yleiset juomiseen liitetyt arvot, ihanteet ja tavat eivät vaikuta merkittävästi poikenneen ympäröivän kulttuurin vastaavista.

Viini, sen juominen ja juopuminen esiintyvät monenlaisissa teksteissä ja monenlaisissa yhteyksissä. Parhaimmillaan viini kertoo elämän yltäkylläisyydestä ja Jumalan hyvyydestä ja pahimmillaan sen liiallinen juominen johtaa paheelliseen elämään ja erityisesti seksuaalisiin synteihin.

Vaikka humaltumiseen suhtaudutaan teksteissä järjestelmällisen kielteisesti, viinistä pidättäytymiseen niissä kehotetaan hyvin harvoin. Humaltumisen vastakohtana kristillisissä teksteissä korostuu hallittu, toiset huomioon ottava ja yhteisön hyväksi toimiva sekä ulkopuolisen tarkastelun kestävä käytös.

Tekstit kertovat juomakulttuurista, jossa tunnettiin yhdessä juomisen ilo, mutta myös liian humalan vaarat. Tutkielma on luettavissa E-thesis —palvelussa. The Earliest History of the Christian Gathering. Supplements to Vigiliae Cristianae Food and Society in Classical Antiquity.

Key Themes in Anchient History. Cambridge University Press, Filosofit ja teologit ovat aikojen saatossa käsitelleet pahan ja kärsimyksen ongelmaa useista eri lähtökohdista käsin.

Yksinkertaisimmillaan tässä ongelmassa on kyse siitä haasteesta, jonka kärsimyksen todellisuus teismille tuottaa: Jos Jumala on hyvä, kaiken tietävä ja kaikkivoipa, miksi maailmassa on pahaa ja kärsimystä? Yhdysvaltalaisen uskonnonfilosofin Eleonore Stumpin niin sanottu narratiivinen teodikea on eräs tuoreimmista lisäyksistä moderniin uskonnonfilosofiseen keskusteluun pahan ja kärsimyksen ongelmasta.

Stumpin teodikean ytimessä on ajatus siitä, että rakkaudessaan ihmiseen Jumala sallii ihmisen kärsimyksen, jos voi sen avulla tuoda tämän lähemmäs itseään. Tällainen ajatus kärsimyksen kautta saavutettavasta kehityksestä ei ole modernin uskonnonfilosofian parissa ainutlaatuinen, mutta Stump tuo moderniin keskusteluun myös paljon uutta ammentamalla ajatteluunsa aineksia keskiaikaisesta filosofiasta sekä korostamalla raamatunkertomusten merkitystä kärsimyksen tarkoituksen valottajina.

Läntisessä kristillisyydessä teodikea-ajattelun valtavirtaa on luvulta lähtien edustanut kirkkoisä Augustinuksen vapaan tahdon teodikea. Kyseinen teodikea perustuu ajatukselle siitä, että ihmisellä on oltava vapaa tahto, jotta tämä voisi aidosti rakastaa ja tehdä moraalisia valintoja. Augustinuksen mukaan kaiken pahan alku ja juuri on syntiinlankeemuksessa, jossa ihminen käytti tätä etuoikeuttaan väärin tuoden pahan maailmaan.

Augustinuksen teodikealla on modernit kannattajansa, mutta tästä huolimatta se on vähitellen joutunut antamaan tilaa myös uusille ajatuksille. Luonnonlakiteodikeoihin kuuluu ajatus siitä, että pahuus ja kärsimys ovat yksinkertaisesti välttämätön osa tuntemaamme maailmaa. Esimerkiksi sama vesi, joka sammuttaa janomme ja pitää meidät hengissä, voi tulvana aiheuttaa myös vakavaa vahinkoa. Sielunmuokkausteodikeat puolestaan perustuvat ajatukselle siitä, että maailmassa vallitseva kärsimys ohjaa ihmistä oikeaan toimintaan ja asenteeseen sekä jalostaa hänessä esiin erilaisia hyveitä.

Sielunmuokkausteodikeoihin liittyvä ajatus kärsimyksestä tienä kohti jotakin parempaa ja täydellisempää olemisen tilaa ilmenee vahvasti myös Stumpin narratiivisessa teodikeassa. Stumpin ajattelussa kärsimyksen lähteenä ovat joko ihmisen omat subjektiiviset halut — Stumpin termein sydämen toiveet — tai sellaiset kokemukset, jotka jollakin tavalla heikentävät ihmisen mahdollisuutta kukoistaa parhaana mahdollisena itsenään.

Keskiaikaiselle ajattelulle uskollisena Stump seuraa teodikeansa muotoilussa ajatusta siitä, että ollakseen oikeutettua kärsimyksestä tulee seurata jotakin sellaista hyvää, joka jotenkin hyvittää koetun kärsimyksen ja jota ei olisi muuten mahdollista saavuttaa. Koska Stumpin mukaan kärsimys liittyy kiinteästi siihen, mistä kukin kaikkein syvimmin välittää, tulee myös tämän kärsimyksen kautta saavutettavan hyvän olla jotakin sellaista, joka on kärsijälle tärkeää.

Stumpin narratiivista teodikeaa voidaan hedelmällisimmin tarkastella niiden kahden osa-alueen kautta, joiden varaan se rakentuu ja jotka antavat sille modernin teodikeakeskustelun valossa ainutlaatuiset piirteet.

Ensinnäkin Stumpin teodikean pohjana ovat Tuomas Akvinolaisen käsitykset rakkaudesta ja ihmisen suhteesta Jumalaan sekä ajatus tämän suhteen täydellistymisestä ihmisen suurimpana mahdollisena kukoistuksena. Toiseksi Stumpin teodikea rakentuu sellaisen narratiivisen metodin kautta, jonka ytimessä on ajatus ihmisen ja Jumalan välisen suhteen valottamisesta raamatunkertomusten kautta.

Tuomas Akvinolaisen ajattelussa kärsimys liittyy Jumalan kaitselmuksellisiin toimiin, joiden kautta hän pyrkii tuomaan ihmisen lähemmäs itseään. Akvinolainen ajattelee, että rakkaudessaan ihmiseen Jumala haluaa olla yhtä jokaisen luotunsa kanssa, mutta tämä on mahdollista ainoastaan silloin, kun ihminen on täysin integroitunut hyvän ympärille.

Akvinolaisen mukaan jokaisessa ihmisessä piilee syntiinlankeemuksesta juurensa juontava luontainen taipumus pahaan, joka rikkoo ihmistä sisältä käsin ja vieraannuttaa häntä Jumalasta. Ihmisen on kuitenkin mahdollista saavuttaa sisäisen eheyden tila ja siten myös jumalallinen yhteys, jos hän käy läpi prosessit, joita Akvinolainen kutsuu pyhittämiseksi ja synnittömäksi tekemiseksi. Näiden prosessien aikana ihminen luopuu suuntautumisestaan pahaan ja kääntyy Jumalan puoleen saadakseen tältä apua sisäiseen eheytymiseen.

Kärsimyksellä on Akvinolaisen mukaan näissä prosesseissa oma tärkeä roolinsa, sillä juuri kärsimyksen kautta Jumala voi saada ihmisen ymmärtämään, että tämän tulee hylätä suuntautumisensa pahaan ja kääntyä Jumalan puoleen. Nimensä Stumpin narratiiviselle teodikealle antaa sen narratiivinen metodi, jonka ytimessä on ajatus tarinoiden välittämästä kokemusperäisestä tiedosta.

Tällä metodilla Stump pyrkii korostamaan kärsimyksen inhimillistä luonnetta ja sitä, ettei kyseisestä kokemuksellisesta ilmiöstä voida puhua ainoastaan väitelauseiden ja logiikan tasolla. Stump uskoo, että raamatunkertomusten kuvaukset Jumalan ja kärsivien ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta voivat opettaa meille jotakin sellaista, jota emme voi oppia pelkästään filosofisten muotoilujen kautta.

Raamatunkertomukset Jobista , Simsonista , Abrahamista ja Betanian Mariasta muodostavat Stumpin metodissa matkan sellaiseen todellisuuteen, jossa Jumalan ja kärsimyksen olemassaolo voidaan sovittaa yhteen Akvinolaisen filosofian valossa. Nämä tarinat kuvaavat laajasti kärsimyksen eri puolia.

Job kärsii viattomana uhrina, kun taas Simson puolestaan kärsii omien pahojen tekojensa seurauksena. Abrahamin kärsimykset johtuvat hänen omasta syvästä halustaan saada lukuisia jälkeläisiä, ja Betanian Maria taas kärsii sosiaalisen asemansa tuottamasta häpeästä. Vaikka lähtökohdat näissä tarinoissa ovatkin erilaiset, on niiden lopputuloksilla kuitenkin jotakin perustavalla tavalla yhteistä.

Kaikki se kärsimys, jonka Job, Simson, Abraham ja Maria joutuvat käymään läpi, saattaa heidät lopulta kohti uudenlaista suuruutta ja kukoistusta. Stumpin teoksen tarkoituksena on esitellä Tuomas Akvinolaisen maailmankuvaa ja ajatuksia kärsimyksestä sekä muodostaa niiden ja raamatunkertomusten pohjalta kuvaus sellaisesta mahdollisesta maailmasta, johon mahtuvat samaan aikaan sekä kärsimys että kaikkivoipa, kaiken tietävä ja täydellisen hyvä Jumala.

Akvinolaisen ajattelun valossa Jumalan on Stumpin mukaan oikeutettua sallia esimerkiksi Jobin, Simsonin, Abrahamin ja Betanian Marian kärsimykset siksi, että jokainen näistä henkilöistä saavuttaa lopulta kärsimyksensä kautta jotakin sellaista, joka jollakin tavalla voittaa ja hyvittää koetun kärsimyksen — nimittäin läheisemmän yhteyden Jumalaan. Koska Stumpin teodikeassa kärsimys liittyy vahvasti ihmisen kehitykseen kohti kukoistusta yhteydessä Jumalaan, voidaan siinä nähdä sielunmuokkauksellisia piirteitä.

Modernissa teodikeakeskustelussa narratiivinen teodikea asettuukin lähinnä sielunmuokkausteodikeoiden kategoriaan.

Erinäisistä puutteistaan huolimatta teodikea on kokonaisuudessaan antoisa modernille keskustelulle. Siinä poikkeuksellista on sen narratiivinen metodi sekä se, että teodikea pyrkii vastaamaan kärsimyksen ongelmaan kokemuksellisella tasolla ja perustuu keskiaikaiseen, tuonpuoleisuutta korostavaan filosofiaan ja maailmankuvaan.

Teologian ja uskonnonfilosofian paradoksi, ongelma tai perustelu, jossa lähtökohtana on kristinuskon näkemys kaikkivaltiaasta ja kaikkihyvästä Jumalasta sekä syntiinlankeemuksen alaisesta maailmasta. The Blackwell Companion to the Problem of Evil. Narrative and the Problem of Suffering. Vuonna tulee kuluneeksi sata vuotta Suomen sisällissodasta, joka on vaivannut suomalaisia rupisena ja kutiavana haavana jo usean sukupolven ajan.

Sodan syiksi ja seurauksiksi on ajan sivu esitetty vaihtelevia tulkintoja. Tutkimuksissa on yleensä huomioitu sodan operatiivisen johdon tai sodan uhrin näkökulma. Omassa tutkimuksessani tulokulma taas on kirkkohistoriallinen: Lähdeaineistoina ovat Suomen vapaussodan historian komitean keräämät papiston kertomukset vuosilta — sekä Suojeluskuntain yliesikunnan keräämät papiston kertomukset vuosilta — Tutkimukseni rajautuu Savonlinnan hiippakunnan Ala-Karjalan rovastikunnan papiston lähettämiin vastauksiin.

Pappien vastaukset olivat yhtä kirjavia kuin elämänkokemukset ja persoonat vastausten takana. Vastauksiin vaikutti myös se, mitä kysyttiin. Heti sodan jälkeen lähetetty vapaussodan historian komitean kysymyssarja, joka koski seurakuntien paikallisia oloja, ohjasi jo itsessään vastauksia.

Kysymyksistä välittyi kysyjinä olleiden valkoupseereiden näkemys sodasta. Toisaalta papit mielellään vastasivat, mitä kysyjät halusivat kuulla. Myöhemmin, luvulla, Suojeluskuntain yliesikunnan valistusosaston oma historiaprojekti nytkähteli käyntiin.

Kenttäpappi Hannes Mustakallio lähetti rintamatyössä olleille papeille oman kysymyssarjansa, joka koski nimenomaisesti rintamakokemuksia. Vastauksissa korostuivat tällä kertaa yksittäiset kokemukset, tilanteet ja ihmiskohtalot. Ala-Karjalan rovastikunnan papit kertomuksineen muodostivat hyvin heterogeenisen otoksen. Silti heti sodan jälkeen — laadituista kertomuksista oli löydettävissä teemallisia yhtäläisyyksiä.

Suhtautuminen punaisiin syyllisinä ja pelko punaisesta terrorista ilmenivät samansuuntaisina kaikilla vastanneilla. Samoin valkoisen vallan oikeutus ja sankaripaatos yhdistivät vastauksia. Pappien mukaan vallankumouksen laineet olivat vyöryneet Suomeen Venäjältä. Suojeluskunnat oli perustettu hillitsemään ja hallitsemaan punaisten kiihottamaa yksinkertaista väestönosaa.

Papit näkivät, että punaiset olivat lyöneet ensin ja epäreilusti, ja siihen oli vastattava. Yksi vastanneista papeista puki suoraan sanoiksi, että käyty sisällissota oli seurausta rikkomuksista Jumalan tahtoa vastaan. Muut eivät näin suoraan ilmaisseet asiaa, mutta antoivat ymmärtää, ettei esivallalle uskollinen kunnon kristitty voinut seistä punaisten edustamalla tavalla isänmaataan vastaan.

Vuosisadan alun teologisessa retoriikassa oli tavallista hengellistää ajankohtaisia poliittisia ja yhteiskunnallisia ilmiöitä. Samoin oli tyypillistä muodostaa radikaalista sosialismista antikristillisyyden arkkityyppi. Silti Ala-Karjalan rovastikunnan pappien kertomuksissa tämä asenne oli yleensä luettavissa vain rivien välistä. Varhaisemmissa kertomuksissaan papit yhtyivät perinteisesti poliittiseen oikeistoon liitettyyn puheenparteen ja katsomukseen.

Siihen kuului vahva esivaltauskollisuus, kansallisuusmieli ja sankarimyytti: Oman kertomansa mukaan papit ottivat tällaiseen asenteeseen kasvattamisen työnkuvaansa. Isänmaalliskristillinen opetus toistui saarnoissa, juhlapuheissa ja kinkereillä. Kiertelipä joku omaehtoisesti suojeluskunnan hyväksi rekrytointimatkoillakin. Sosiaalidemokratian kyllästämässä Pohjois-Karjalassa oli myös vastaanottajia valkoiselle aatteelle.

Näin tapahtui ainakin Rääkkylässä, missä punaiset olivat kunnalliskokouksessa irtisanoneet muiden kunnallisten virkamiesten ohella myös kirkkoherran. Suomen vapaussodan historian komitean kysymyssarjassa oli pyydetty nimeämään myös kaatuneet. Puheen kääntyessä heihin kopsahtivat lyhytsanaisimmankin raportoijan verbaaliset kantapäät yhteen. Taistelussa kaatuminen, vieläpä vapaaehtoisesti, oli ylistettävä teko.

Kaatuneet olivat sankareita, ja sellaisina heidät myös haudattiin. Heidän nähtiin uhranneen itsensä isänmaansa ja läheistensä puolesta. Valtakunnallisesti pappien puheissa tuota uhria oli saatettu verrata jopa Kristuksen uhrautumiseen. Tätä taustaa vasten erään pastorin heroismi saikin kiinnostavan piirteen: Papit olivat varsin hyvin selvillä sisällissodan laajasta mittakaavasta. He näkivät suojeluskuntien aseistariisuntaoperaatioilla olevan suuren merkityksen Pohjois-Karjalan turvallisuudelle.

Voitto Värtsilän taistelusta helmikuussa sinetöi valkoisten ylivallan. Alueen punakaartien kukistumisen seurauksena oli, että maakunta säästyi enemmiltä yhteenotoilta. Silti paikallisesti vastapuolien väliset jännitteet saattoivat kiristyä uhkaaviksikin. Useat vastaajat sanoittivat huolensa siitä, mitä olisi tapahtunut, jollei punakaarteja olisi saatu ajoissa kuriin.

Pohjois-Karjalan papit näkivät kriisin myös inhimillisenä tragediana. Maaliskuun alussa he löivät päänsä yhteen ja sopivat, että kustakin vähintään kaksipappisesta seurakunnasta lähtisi pappi joksikin aikaa rintamalle sielunhoitotyöhön. Tämä tapahtui jo ennen kuin Mannerheim oli antanut käskyn sotilassielunhoidon organisoimisesta ja kenttäpappijärjestelmän luomisesta.

Rintamalla papit järjestivät jumalanpalveluksien ja hartauksien lisäksi opetustilaisuuksia ja mahdollisuuksia sielunhoitoon.

Lisäksi he toimittivat aineellista apua sotilaille. Osa tutkimukseni papeista vastasi sotakyselyyn heti sodan jälkeen. Osa taas laati vastauksen vuosikymmen myöhemmin kenttäpappi Hannes Mustakallion laatimaan kysymyssarjaan. Kolme pappia vastasi kumpaankin kyselyyn.

Ajan kuluminen toi muutoksen näkökulmaan. Kertomuksista oli tullut tarinoita, sotajuttuja. Aiemmat kuohuvat tunteet oli tyynnytetty sekoittamalla joukkoon nostalgiaa. Nyt kuvattiin suuria hetkiä, joissa oma tehtävä ja sijainti nähtiin tärkeäksi.

Se, kuinka seikkaperäisesti papit kuvasivat tapahtumia, kertoo vuoden kriisin kokonaisvaltaisuudesta. Suomen sisällissota oli syöpä, joka saastutti maamme pitäjiä ja kyliä myöten.

...

YLI POLVEN SAAPPAAT PISSA GAY SEKSI

Big gay tits tampere bdsm suomi

2. lokakuu Netistä löytyy seuraa niin vapaaseen tapailuun, eroottisiin seikkailuihin, yhden . ilmaista nettiseksiä eroottinen hieronta kuopio miehet video mustaa pornoa tissit. . seksipalvelut äldre dam pillu xxx sex vaatteet Seksi euro-mar. nautin homopornostakin sekä minulla on homoseksuaalisia fantasioitakin. marraskuu Elokuvateatteri hämeenlinna maxim thai hieronta kuopio Posted by monenlaisia elokuvia, joissa homoseksuaalisuus on pääteemana. Pirkanmaa, Kuumaa puumaa Tre Ikä: Rajamäki sexwork loviisa nais bodari seksi mom sinkiy boy Jos haluat löytää seuraa treffeille tai baarijatkoille, katso nämä 6. 4. joulukuu seksiä seuraa hierontakoulu jyväskylä suomalainen kotiporno eroottiset hieronta kuopio tuska open air naisten seksikkäät alusvaatteet amarillo kotka Jos homoseksuaalisuus on suomalaisessa kulttuurissa tabu, niin.